Löysin tämän tarinan vihdon tänään ja laitan sen nyt tänne, koska tässä ainakin näkyy kehityksenä kirjoittajana. :D Tarina on vanha ja se on tälläinen alkuperäismuodossaan!

Aamulla Keiti meni paimentamaan naapurin lampaita. Koska sai hän sai siitä palkaksi leipää. Eräänä päivänä hänen äitinsä sairastui. Muutamia vuosia eteenpäin hän kuoli. Keitin piti muuttaa orpokotiin. Siellä oli ankara johtaja. Hän karkasi orpokodista. Hän kulleksi kadulla. Hän pääsi palvelemaan sokeaa vanhusta. Hän sai leipää, maitoa, uusia vaatteita ja nukkumismahdollisuuksen. Keiti teki työtä. Hän laittoi ruokaa, siivosi. Hän ei tiennyt että vanhus oli hänen mummonsa. Eikä vanhus tiennyt että Keiti oli hänen lapsenlapsi. Keiti oli nyt kahdeksantoista vanha. Eikä osannut lukea, laskea ja kirjoittaa. Kun sitten hän oli pesemässä astioita hän näki naapurin pihalla sesoi tyttö. Hän oli seitsemäntoista vanha. Hänellä oli mekko ja takki päällä. Hän oli kaunis ja ihana. Muttta hän meni sisälle niin myös Keiti. Seuraavana päivänä tuli tuo tyttö kysymään osasiko Keiti lukea, laskea ja kirjoittaa. Keiti ei osannut. Sitten tyttö pyysi Keitiä tulemaan kylään joka päivä. Hän opetti Keitiä. Loppu!