V. I. P tulokseni ovat saapuneet! Heiluttelen onnellisena paperiani. Sain kolme Upeaa ja muut Odotukset ylittävää. Tanssin iloisena ympäriinsä huoneessani ja ryntään kertomaan asiasta tädilleni. Medaljonkini pomppii rintaani vasten, kun rymistän puiset portaat alas vauhdilla. Avaan keittiön oven vauhdilla, mutta pysähdyn äkisti. Keittiön pöydän ääressä istuvat täti ja hänen miehensä. Suutelemassa.

 

Täti huomaa minut ja nousee Johnin sylistä nolostuneena.

"Lisa...", hän huomauttaa. Astun vaivaantuneena hieman eteenpäin.

"V. I. P tulokseni tulivat", sanon ja läymäytän paperin pöydälle. John hymyilee minulle hieman partansa takana ja mutisee jotain kätkeytyessään sanomalehtensä taakse.

 

Katselen lehden liikkuvia kuvia samalla, kun täti tutkii tulospaperiani kurmat kurtussa.

"Mm... eikös tytön pitäisi lähteä tänään sinne... " John raapii mietteliäänä päätään, "Viittakujalle."

"Viistokujalle."

"Niin sinne juuri."

Tätini kysyy minulta samalla, kun kävelee hyllyssä olevalle peltiselle rasialle:

"Tarvitsetko kyytiä? Tässä olisivat kaljuunat." Otan kilisevän nahkaisen pussin ja pudistan päätäni.

 

Saavun Viistokujalle paikkaan, jossa olen käynyt vain muutaman kerran ennen, silti kaikki tuntuu niin tutulta. Kävelen sisälle tuttuun kauppaan, toiseen ja kolmenteen.

Tutkin tarvikelistaa, kun joku törmää minuun.

"Sori, " joku mutisee hattunsa alta.

"Ei mitään", vastaan ja hymyilen hieman, kun kohtaan harmahtavien silmien tuijotuksen. Hatun mustan lierin alta pilkottavat vaala katseeni kiinnittivät pojan ohimossa oleviin arpiin. Poika tuijottaa minua, väistän hänen intentiivistä katsettaan.

"Joo, tota..."

"Aa.. joo", poika herää horroksestaan, mutta tunnen hänen katseen silti selässäni, kun kävelen pois.

 

Jonkin ajan kuluttua huomaan, että minulla on kaikki tarvittava. Päätän lähteä kotiin, vaikka minua jäi edelleen vaivaamaan pojan tuijotus. Siinä on jotain tuttua...