"Hallo! Mitäs sinulle ja Mattheollesi kuuluu?" kuului Veronican ääni takanani. Olin juuri menossa Ilsen kanssa Pimeyden voimilta suojautumisen tunnille, kun kuulin Veronican piikittelevän äänen takaatani.

"Hän ei ole m i n u n Mattheoni" puuskahdin.

"Voi kullannuppu, tietysti hän on. Tehän olette niin ilmiselvä suloinen pari. Ihmettelen kun et ole vielä huomannut miten hän vilkuilee sinua" Veronica sanoo hymyillen räpsytellen pitkiä tekoripsiään. Ajatukseni laukkasivat kovaa vauhtia. Oliko Mattheo vilkuillut minua? Missä? Milloin? Olin hiukan mielissäni, jos hän siis oli vilkuillut minua, vaikka se tietysti ei välttämättä ole kovin järkevää. Tunsin punastuvani. En välittänyt siitä, vaan nostin katseeni takaisin Veronican kasvoihin.

"Miksi? Miksi sinä kiusaat minua tällä tavalla?" kysyin Veroncalta, koska halusin saada kuulla totuuden.

"Ai minäkö muka kiusaan sinua? Etkö sinä vieläkään tiedä kuka minä olen? Voi voi sinua raukkaa. Sanonpahan vain että ei ollut kovin järkevää viedä sitä poikaa jonka Aatelisten johtaja on valinnut uhrikseen", näin sanottuaan Veronica kääntyi ympäri hiukset heilahtaen ja käveli ihmisjoukon halki perässään ehkä noin seitsemän tyttöä, jotka kaikki olivat yrittäneet kopioida Veronican vaatetyyliä.

 

"Ilse. Keitä ovat Aateliset?" kysyin miettien samalla vastausta itsekkin.

"En minä tiedä. Eikun hei onkohan se joukko jota Veronica johtaa ja komentaa aina, mutta jotka kumminkin aina seuraa sitä kuin koiranpennut emäntäänsä" Ilse ehdotti.

"Ehkä... kyllä se varmaan on se", vastasin otsa hieman kurtussa miettimisestä johtuen. Mutta miksi? Jatkoin miettimistä edelleen vaikka kävelinkin Ilsen kanssa kivisiä portaita ylöspäin.

 

Loppu päivän taisin kulkea automaattiohjauksella, sillä en ajatellut mitään. Minä vain kuljin eteenpäin, syön, opiskelin ja yritin painaa päähäni uutta tietoa. Vasta illan tullen pääsin miettimään ongelmiani kunnolla.

 

"Päiväkirja, miksi? Hyvähän minun on sinulta kysyä että miksi kun et edes tiedä kunnolla mitä tarkoitan. No, tarkoita Veronicaa. En tiedä miksi hän on valinnnut minut kiusaamisen kohteekseen, kaipa sillä on jotain tekemistä Damenin kanssa. Siis nythän he seurustelevat, mutta miksi Veronica kiusaa minua? Hänhän voisi olla kateellinen minulle, mutta se ei tunnu kovin uskottavalta selitykseltä, enhän minä tehnyt mitään muuta kuin onnistuin ihastumaan ensimmäiseen tielle sattuneeseen komeaan poikaan. Ei olisi kyllä pitänyt. Nyt olen saanut selville että Damen on pelkkä paskaläjä (anteeksi ilmaisutapani) häneen ihastuu monta tyttöä ja lähes kaikkia hän käyttää jollain tavalla hyväkseen. Mutta takaisin Veronicaa..."

 

Jatkoin pohdiskeluani pitkään ja hartaasti kunnes minun oli aika mennä nukkumaan. Unessani näin kaikenlaista outoa, aina Mattheonista, Kalkaroksen vaatteissa hyppivään Veronicaan asti.