Kiipesin pöllötornin rappusia alas. Olin juuri antanut pöllölle tädilleni menevän kirjeen kun törmäsin ylöspäin juoksevaan poikaan. Mumisin anteeksinpyynnön ja olin lähtemässä jatkamaan matkaani kun tämä poika tarttui kädestäni.

"Hei! Sinähän olet se tyttö joka mottasi eilen Damenia kasvoihin." Toijotin poikaa ja mietin, tiesikö koko koulu pikku tahrasta maineessani.

"Se oli tosi rohkeasti tehty. Kukaan ei ole antanut sille urpolle varmaan ikinä turpiin", jatkoi poika ennen kuin ehdi sanoa mitään. Kulmakarvani kohosivat vähän ylemmäs. Mitä ihmettä "rohkeasti tehty"? Mutisin jotain epämääräistä vastauksekseni ja kiiruhdin pimeydenvoimilta suojautumisen tunnille.

 

Pimeydenvoimilta suojautumisen tunti. Hmm.. en ole ikinä nähnyt sellaista häirikköä joka oli tunnillani. Yritin keskittyä oppimaan edes jotakin ihmissusien elintavoista. Tällä kertaa pystyin keskittymään hyvin. Paitsi että professori kylläkin huomautti minulle siitä, että olin alkanut selittää kaikenlaista jästeistä ja heidän elintavoista Ilselle.

 

Pimeyden voimilta suojautumisen jälkeen minulla oli yrttitietoa. Sain ryhmäkseni Valancyn ja Ilsen. Kiskoimme suojalasit kasvoillamme mukuloita irti kasvista, joka tällä kertaa osoittautui varsin hankalaksi.

"Mitä?" kysyin Valancyltä.

"Se ei tykkää auringosta. Yritetään viedä se varjoon, silloin se on rauhallisempi", Valancy ohjeisti. Katsoimme Ilsen kanssa Valancyä. Kokeilimme kuitenkin viedä kasvi varjoon. Se auttoi. Mistäköhän Valancy oli tajunnut kasvin olevan yliherkkä valolle?

 

Varsinaiset tunnit loppuivat minulta joten ajattelin aloittaa uuden kirjan. Mietin hetken ja lopulta päädyin jästikirjoistani kirjaan nimeltä Usva. Käperryin suureen nojatuoliin, kiskoin viltin päälleni ja aloin lukea.

"Maailma muuttuu, kun täytät kolmetoista. Sinut karkoitetaan lapsuuden kodista niin kuin ensimmäiset ihmiset karkoitettiin paratiisista..." Tämä oli kirjan takakannen ensimmäinen kappale. Tuijotin tekstiä ja aloin miettiä sitä kun olisin kolmetoista...