Ollakko ihastunut vai ei olla? Kas, siinä pulma. Joka on ratkaistu nyt. Viime viikolla olisin vielä ajatellut ihastunumisen olevan pelkkää tyttöjen haihattelua. Mutta nyt se on toisin. Ensin luulin, että olin syönyt jotain pilaantunutta, kun oloni tuntui niin kevyeltä. Mutta sitten ajatukseni harhailivat kerta kerran jälkeen tytön mustiin hiuksiin. Hänen nauruunsa, jonka kuulin kerran raikuvan koulun käytävällä. Silloin tiesin sen. Olin ihastunut.

 

Katson tyttöä ikkunan takaa hymyn kare kasvoillani. Syysillan viileys ei tuntunut höyhenpeitteeni alla ollenkaan, piirsin nokallani ilmaan pienen sydämen. Lentäisin kohta pois. Aivan juuri, vain pieni hetki enää... Hänen silmänsä kohtasivat katseeni.

 

*

 

Purskahdin nauruun, kun Emily esittelee minulle kyntensä. Vasempaan nimittömään tyttö on taiteillut sormuksen, muihin kynsiin pienet sydämet ja oikeaan etusormeen kirjaimen L.

"Sulla taitaa olla joku poika kiikarissa", huomautan ja luon Ilseen merkitsevän katseen. Ilse iskee minulle leikkisästi silmää takaisin.

"Eikä oo! Hölmöt, L merkitsee sua Lisa ja tälläsiksi mä aion lakata sun kynnet, sun häihisi!" Emily julistaa nauraen.

"Lisan häihin?! Mistä sä edes tiiät, että Lisa tahtoo naimisiin... Aikookohan Mattheo kosia sua...", Ilse alkaa miettiä ja katsoo minua.

"Naimisiin? Haloo! Mä en oo vielä edes täysikäinen. Mistä sellaista saitte päähänne?"

"Mattheon katseesta. Se on tosissaan", Emily vastaa vakavana, mutta pieni pilke silmä kulmassa. Naurahdan hieman. Tosissaan? Ei me naimisiiin mennä. Ei.

"Ei se oo niin vakavissaan. Enkä mä tahdo naimisiin, koska jotenkin sinne sitten kuitenkin ilmestyis lauma lapsia ja mä en pystyis pitää niille kotia. Jaaaa... Ei me vielä alata leikkiä kotia", sanon pudistellen päätäni. Ei. Ei ainakaan vielä, ehkä sitten kun aikuinen.

"Niin... Ehkä sun pitäis ottaa noi lakat pois. Jos tehtäisiin sulle oikeesti hienot kynnet?" Ilse ehdottaa ja hymyilee vähän. Emily ottaa taikasauvansa ja lakat katoavat.

"Meikkaatko sä ikinä taioilla Ilse?" Emily kysyy. Odottelen omieni kynsien kuivumista ja en yrityisemmin jaksa kuunnella Ilsen kieltävää vastausta. Käännän katseeni ikkunaan ja näen pienen varpusen istuvan ikkun takana.

 

*

 

Tyttö katsoo minua, mutta laskee katseensa sitten kynsiinsä. Mustatukkaisen kaverit väittelevät kiivaasti hänen takanaan jostain, mutta häntä se ei näytä kiinnostavan. Voi miksi minä olen pelkkä varpunen? Kumpa muuttuisin joksikin suuremmaksi ja hienommaksi. Naputan ikkunaan hieman. Tyttö katsoo ylös ja näen, kuinka hänen poskellaan kimmeltää kyynel.

 

*

 

"En. Mä en ikinä meikkaa taoilla. Se on mukavampaa tehdä itse ja jos joku kehuu meikkiäni, voin sanoa, että olen tehnyt itse. Ja silloin olen nähnyt vaivaa sen eteen", Ilse vastaa ja katsoo Emilyä, joka loihtinut kasvoilleen taialla täydelliset meikit.

"Mutta se on niin paljon hitaampaa..."

 

Annan puheen häipyä taustalta ja katson valkoisia kynsiäni. Vaivalla sain tehtyä yhteen kynteen kirjaimet L&M. Voi kumpa Mattheo olisi täällä... Tunnen pojan huulet poskellani. Mutta se on vain kuvitelmaa... Kyynel vierii silmäkulmastani. Antaisin mitä tahansa, jos saisin nyt suudella poikaa. Mattheo... Lintu ikkunan takana koputtaa nokallaan sarjaa. Ti ti ti ti, taa taa, ti ti ti ti, taa taa...

 

*

 

Haluaisin mennä lohduttamaan häntä. Mutta en uskalla. Enkä pysty... katson häntä täältä lasin takaa. Voi ei... toinen tytön kavereista tulee hätistämään minut pois. Lähden ja viimeinen vilkaisu riittää saamaan totuuden selvillä. Lehahdan pois.

 

Hänellä on ikävä jotakuta. Poikaa. Tytön silmissä ovat kyyneleet, jotka loistavat kuin timantit vanhan kartanon kattokruunussa. Tyttöä raastaa tuska, jota kukaan ei voi täysin ymmärtää. Minä voisin. Tai ainakin yrittää. Hymy leviää kasvoilleni, jotka ovat nyt jo ihmisen kasvot. Hipaisen varovasti arpiani, tiedän tarkalleen mitä isoäiti ajattelisi nyt.

 

"Tuo poika on lukenut liikaa roskakirjallisuutta. Tyttö on liian vanha hänelle. No niin, missä se teeni viipyy?"

 

Mutta rakas isoäiti, annan minun nauttia tästä tunteesta! Ensirakkauteni on hän. Tulee aina olemaan ja sitä ei muuta kukaan. Et edes sinä rahoillasi.