Kävelen metsässä ja hengitän syvään raitista ilmaa. Ajatukseni laukkaavat Mattheossa ja siinä jossain toisessa... Matteolla on pakko olla joku toinen, ajattelen. Ei. Nyt ajattelen tunteiden kautta ja annan järjen sumentua. Mutta hänellä on pakko olla! Mattheo on käyttäytynyt kummallisesti nämä viimeiset kuusi päivää. Kuka? Kuka hänellä voisi olla...?

 

Kävelen eteenpäin, kohti tuttua metsäaukiota. Yritän tyhjentää mieleni -turhaan. Astun aukiolle ja puristan käteni nyrkkiin. Käteni tärisevät. Ei, ei se voi...

 

"Seison teatterikerhon lavan takana maalamassa lavasteita. Kuulen Mattheon nauravan ja kun kohotan katseeni naurun suuntaan. Näen Mattheon nojailen rennosti seinään ja juttelevan jollenkkin luihuisen tytölle..."

 

Ei sillä ollut silloin merkitystä... Hengitykseni kiihtyy ja pysähdyin. Mattheo on ihastunut johonkuhun toiseen. Ja vielä Luihuiseen! Kompastun puunjuureen ja herään ajatuksistani. Olen saapunut samaan paikkaan missä tapasin Mattheon. Puren huuleni yhteen. Lysähdän istumaan ja mietin Mattheota, poikaa jonka oletin elämäni rakkaudeksi. Oliko tämä kaikki vain lapsellista prinsessa kuvitelmaa..? Ei se voinut olla.

 

Kuulen kavioiden kopsetta. Nostan päätäni hieman ja tavoitan Varsan katseen. Varsa katsoo minua pää kallellaan. Se asettuu makaamaan viereeni. Painan pääni nuoren theastrelin rintaan ja hyräilen hiljaa kappaletta, jonka kuulin eilen Ilsen laulamana.

"Back then I swore I was gonna marry him someday

But I realized some bigger dreams of mine

And Abigail gave everything she had to a boy who changed his mind

And we both cried..."

 

Ei tämä kaikki voi loppua näin? Eihän?

"En minä voi menettää Mattheota näin?" kuiskaa ja silitän Varsaa hiljaa. Varsa korskahtaa ja minä hymähdän. Onneksi edes tämä eläin ymmärtää minua.