Luistinrata ja illalla järjestettävä rusettiluitelu kuulostavat mukavalta. Olen aina tykännyt luistella sillä se on vähän kuin tanssimista, mutta jäällä. En minä mikään erityisen taitava ole, hyvä kun osaan sirklata eteenpäinä, mutta luistelu on aian ollut mielestäni hauskaa. Toivottavasti saisin rusettiluisteluun parikseni Mattheon.

 

Istun jääradan laidalla sitomassa äitini vanhoja luistimiani jalkoihini. Kuulen Ilsen naurua takaatani ja käänyn katsomaan kenen kanssa hän juttelee. Henkilö on Mattheo. Kävelen jäälle ja alan luistella. Kun olen tehnyt pati kierrosta kentän ympäri jarrutan ja katselen Mattheota joka yrittää opettaa Ilseä luistelemaan. Siristän hieman silmiäni, kun näen miten rennosti Mattheo laskee kätensä Ilsen lantiolle, jotta tämä pysyisi pystyssä. Luistelen lähemmäksi ja kysyn Mattheonilta, että aikooko hän osallistua rusettiluisteluun. Vastauksesksi saan pään pudistelua. Iloni alkaa pikku hiljaa varisemaan alas, kuin kuusenneulaset joulukuusesta joulun jälkeen.

 

Satun vilkaisemaan Veronicaa joka luistelee Damenin kanssa kentän keskellä. He ovat näköjään vallanneet luistinradan huomion, sillä he kyllä osaavat luistella. Kateus hiipii hiljaa mieleeni. Yhtäkkiä äidin vanhat luistimet tuntuvat puristavan jalkoja, Ilsen nauru kuulostaa liian teennäiseltä ja Veronican kuningattarn omaiset liikkeet liian ärsyttäviltä. Luistelen radan reunalle jossa Mattheo ja Ilse istuvat juomassa kuumaakaakaota. Luon heihin murhaavan katseen ja painelen sisälle. Suureen saliin upottamaan ikävät tunteeni suklaaseen. Kahden tusinan jälkeen Ilse ja Mattheo saapauvta paikalle.

"Lisa miksi sä lähdit pois?" Ilse kysyy, hänen äänestään kuuluu että hän on hieman huolissaan.

"Koska minua alkoi ärsyttää, kaikki." on minun lyhyt vastaukseni.

"Okei..." Ilse sanoo ja lähtee hieman kummissaan olevan Mattheon kanssa pois. Istun vielä hetken aikaa pöydässä ja lähden kävelemään korpinkynnen makuusalia.

 

Astun sisään oleskeluhuoneeseen juuri kun Ilse ja Mattheo suutelevat mistelinoksan alla. Tai eivät suutele, hieman vain kaulailevat. Mutta silti minä räjähdän.

"Voi anteeksi jos vain keskeytin kyyhkyläiset, mutta ettekös te muista että julkista pussailua, ei oikein katsota hyvällä!" mutisen teenäisesti hymyillen. Ilse ja Mattheo irrottautuvat toisitaan noloina.

"Lisa, ensinnäkin me ei olla mitään kyyhkyläisiä..." Ilse aloittaa.

"Ja ei se että opetan Ilseä luistelemaan ole sinulta pois" Mattheo jatkaa lauseen loppuun. Mulkaisen Mattheota hieman ja huokaan.

"Joo sori. En tiiä mikä muhun meni."

"No ei se mitään. Mutta jospa nyt mentäisiin vielä luistelemaan" Mattheo vastaa. Ilse vilkaisee kelloa.

"Ai puoli kymmeneltä?"

"Joo mennään vaan!" huudahdan.

 

Loppu ilta/yö menee ihanasti. Luistelemme tähtitaivaan alla ja nauramme Ilsen yrityksille tehdä pirutteja. Kun sitten keskiyön palkkeilla hiivimmi nukkumaan on kaikki aikaisemmat riidat unohdettu.