Puran matka-arkkuani ja käteeni osuu pieni kulunut laukku. Nostan laukun käteeni ja sivelen sen nahkaista pintaa. Vedä vetoketjun auki ja syliini putoaa viisi kirjaa. Päiväkirjani, neljä viime vuosilta ja sitten yksi tälle vuodelle. Ensimmäinen päiväkirja on pieni ja sininen nahkakirja, joka pursuaa repäytyneitä sivuja, lappuja, kirjeitä ja ruusuja. Hymyilen itsekseni ja otan käteeni seuraavan, kakkosluokan päiväkirjan. Se on vaalean punaista samettia ja siihen on kiinnitetty Mattheolta saatu kultainen mustekynä, jossa on nimikirjaimeni. Seuraavat kaksi päiväkirjaa ovat lähes samanlaiset. Toinen on verenpunainen ja toinen metsänvihreä. Molemmat ovat täynnä raapustuksiani, runoja, tarinoita ja ennen kaikkea muistoja.

 

Siirrän katseeni uuteen päiväkirjaani. Se näyttää yksinäiseltä, kovine valkoisina kansineen ja puhtaina sivuineen. Siirrän katseeni vanhoihin kirjoihini. Huokaan ja otan käteeni laukussa olleen kirjenipun. Siinä ovat kirjeeni, isältä, tädiltä, Ilseltä, Mattheolta ja joukkoon mahtunut jokunen kirje Valancyltäkin. Isäni kirjeet ovat koneella kirjoitettuja ja iloisia. Otan käteeni tätini kirjeet. Ne tuoksuvat orvokilta ja paikalta jota kutsutaan kodiksi. Ilsen kirjeet, ne ovat erillaisia. Ensimmäiset kirjeet ovat suttuisia ja niin ilsemaisen hyväntuulisia kuin voin vain kuvitella. Vilkaisen viime kesänä saatuja kirjeitä, ne ovat jokainen erillaisia. Ilmeisesti Ilse etsii tyyliään. Mattheon kirjeet ovat ihania, vähän huolehtivan isoveljen tyylisiä, mutta kuitenkin juuri sellaisia kuin Mattheolta voi kirjeiden odottaa.

 

"Mitä sä teet?" kuulen tutun pikkutytön äänen kysyvän.

"Luen vanhoja kirjeitä" vastaan ja nostan katseeni Emilyn hymyileviin kasvoihin.

"Voinks sä lukee niitä mulle?" Emily kysyy.

"No tule tänne" sanon. Emily kiipeää sänkyyni ja käpertyy viereeni. Luen kirjeistä pätkiä ääneen ja Emily imee minusta jokaisen sanan ja tavun. Hymyilen kirjeille ja nauran Emilyn kanssa hauskoille kohdille.

 

Myöhemmin illalla aloitan uuden päiväkirjani, jonka nimeän Emilyksi. Olen aina halunnut pikkusiskon, ajattelen, kun kirjoitan kahdesta uudesta tuttavastani, Emilystä ja Melodystä. Emily ilmeisesti kaipaa seuraa ja haluaa jonkinlaisen isosiskon. Melody taas haluaa Mattheon, kai.

"Mitäköhän tästä tulee" lausahdan ääneen.

"Mistä?" Mattheon ääni kysyy. Nostan katseeni päiväkirjastani ja nousen ylös. Kiedon käteni Mattheon kaulaan ja kuiskaan hänen korvaan:

"Ei mistään."