Kello näyttää varttia vaille kymmenen. Minullehan tulee kohta kiire! Kaappaan mukaani takkini, piponi ja tädin kutomat lapaset ja hiivin hiljaa ulos huoneesta. Hämärässä käytävässä joudun kulkemaan hitaasti Voron takia ja menetän kallista aikaani. Nyt kun olen päättänyt mennä Aatelisten kokoukseen, en todellakaan halua myöhästyä.

 

Saavun metsän reunalle ajoissa. Joudun odottamaan vain hetken ennen kuin kuulen outoa matalaa loitsintaa. Näen ryhmän valkohuppuisia nuoria tulevan kohti minua. Laulu voimistuu ja tämä vanhaa loitsuntaa muistuttava mutina voimistuu. Punaisilla veripisaroiden näköisillä pilkuilla koristellun kaavun omistaja alkaa laulaa. Tunnistan Veronican äänen, mutta en sanoja. Ikuisuuksilta kestäneen laulun jälkeen, ryhmä riisuu huppunsa ja käyvät istumaan tyhjästä ilmaantuneille tuoleille. Viereeni ilmestyy tuoli ja istuudun sille.

"Olen kutsunut neiti Wintherin kokoukseemme, jotta hän saa valita, liittyykö hän meihin vai ottaako meidät vihollisekseen ja kärsii suloisen kostomme" Veronica lausuu kirkkaalla äänellää. Muut nyökyttelevät hyväksyvästi päätään. Aukausen suuni puhuakseni, mutta Veronica keskeyttää minut ennen kun ehdin edes aloittaa.

"Vieraamme saakoon valita", Veronica sanoo. Kohennan hieman ryhtiäni ja alan puhua. Vakaasti ja päättäväisesti.

"Kiitos tarjouksestanne, mutta en halua liittyä joukkoonne" vastaan arvokkaasti. Tunnen ilmapiirin kiristyän.

"Otat siis Aateliset mieluummin vihollisiksi, kuin ystäviksi?" Veronica kysyy.

"Kyllä" vastaan, ajattelen vanhaa sanontaa, pidä ystävät lähelläsi, mutta viholliset vielä lähempnä. Veronica nostaa oikean kätensä ilmaan ja kuiskaa:

"Juokaamme malja sodalle joka tulee kestämään." Malja? Saan käteeni pikatin jonka nostan huulilleni. Puisessa riimuin koristellussa pikarissa on viiniä, jonka sekaan on sekoitettu verta. Yökkään ja nousen lähteäkseni. Valkoiset huput nostetaan taas päähän ja ryhmä lähtee matkaan. Juuri ennen matkaansa lähtöä Veronica kuiskaa korvaani sanat:

"Minä voitan, tuhoan sinut ja pikku ystäväsi"

 

Tuijotan eteenpäin Kielleyssä Metsässä. Olen yksin ja olen saanut nyt virallisesti Aateliset vihollisekseni ilman että tiedän kunnon syytä. Pudistelen epäuskoisena päätäni ja lähden takaisin nukkumaan.