Melody ryntää luokseni ja kysyy suoraan:

"Onko Ilse pieniin päin?"

"Miten niin?" kysyn, sillä haluan tietää kuka on kertonut sen Melodylle.

"No koko koulu puhuu siitä, haloo? Emily kertoi minulle kuulleensa joltain kaveriltaan, että tämä oli kuullut kahden Rohkelikon mainitsevan kavereilleen, että he olivat kuulleet Luihuisten puhuvan keskenään jonkun meidän ikäluokan korpparin raskaana olemisesta, jotka puolestaan kertoivat minulle, että olivat kuulleet jonkun opettajan puhuvan siitä rehtorille. Ja päättelin, että sen täytyy olla Ilse. No onko se totta?" Melody tiukkaa minulta.

"Ilse on raskaana", minä vastaan.

"Eli me saadaan vauva tänne!" Melody huudahtaa iloisena, kun jatkan:

"Mikset sä Melody kysy Ilseltä suoraan?"

"Noo... en tiiä olisko se kertonut."

"Jaa.."

 

Katselen tytttöä, joka juoksee kertomaan uutisen muille. Ei näin, ajattelen päätäni pudistellen, vaikka se kyllä olisi tullut selville enemmin tai myöhemmin. Voi Ilse parkaa...

 

Olen juuri kertomassa Leosta Ilselle, kun joku yskäisee takanani käytävällä. Käännyn ympäri ja näen professori Lipetin takanani. Kohotan kulmakarvoja kysyvästi.

"Rehtori odottaa sinua kansliassaan kymmenen minuutin päästä." Nyökkään vastaukseksi. Miksi rehtori haluaa minut puheilleen...? Outoa.

 

Kolme minuuttia myöhemmin seison kansliassa kuuntelen edellisten rehtoreiden puheita tauluissaan.

"Hän on se tyttö, se joka miltein murhasi sen toisen tytön."

"Ei, vaan tämä on se, joka oli täällä, kun neiti... joku L:ällä alkava joutui erotetuksi."

"Idiootit! He ovat sama henkilö...", tumma silmäinen nainen tiuskaisee. Onneksi keskustelussa ei päästy pidemmälle, sillä rehtori saapuu paikalle, mukanaan muhkeat viikset omistava äijän käppänä.

 

"Tämä on tohtori ja ilmaisutaidon professori Doeltaiprovelfreht Grou," rehtori ilmoittaa minulle ja vanha mies astuu eteempäin ja suutelee kättäni:

"Palveluksessanne, kuningattareni."

Nyökkään ja haistan samalla miehen hengityksessä viskin hajun. Yök.

"Anteeksi, minkä sanoittekaan nimeksenne, herra Grou?" kysyn, sillä en ollut todellakaan saanut nimestä selvää.

" Eipäs herroilla siinä, nuori nainen. Doeltaiprovelfreht, mutta minua on aina kutsuttu Doksi", mies ilmoittaa ja iskee minulle silmäänsä.

"Herra Grou on tullut ohjaamaan vapaaehtoisesti näytelmäkerhossa", rehtori pistää väliin.

"Mitä? Mutta, miksi...?" kysyn ihmeissäni. En minä tuollaisen kanssa tee yhteistyötä, mietin, kun vilkaisen kulkurin vaatteisiin pukeutunutta miestä.

"Toivomme sen sopivan sinulle, sillä ajattelin sen tuovan hieman piristystä kerhoon. Ja herra Groun avulla saatatte mahdollisesti päästä talven loppupuolella järjestettäviin teatterfestivaaleille", rehtori vastaa.

 

Tapaamisen jälkeen päässäni pyörii ainoastaan yksi asia, teatterifestifaalit. Niille minun on pakko päästä, ihan vain siksikin, että festivaalejen paras esitys pääsee Velhojen Kansallisteatteriin ilmaiseksi ja yksi meistä saa roolin kuuluisan teatterin näytelmässä. Vaikka kaikki tuo vaatisikin yhteistyötä Dokin kanssa... Irvistän hieman, kun muistelen miehen kaljua ja nuhjuisa tweedtakkia. Hyvin harmillista, kun Nico kerhon edellinen johtaja ei ole näkemässä tätä...

 

Yhtäkkiä joku törmää minuun. Poika kumartuu nostamaan paksua romaaniaan lattialta:

"Leo?" kysyn.

"Minähän se", poika ilmoittaa suoristautuessaan seisomaan. Poika hymyilee minulle ja samassa minulla välähtää. Nico. Poika on aivan ilmetty Nico, tuo hymy...

"Tunnetko ketään Nicoa?" kysyn äkkiä ja silmäilen pojan kädessä olevaa kirjaa.

"Tunnen, isoveljeni on sen nimenen." Se tieto tieto riittää minulle.

"Tuo on muuten kuulemman hyvä kirja!" huudahtani olkani yli, kun jatkan matkaani. Leo punastuu korviaan myöten ja puristaa kovempaa kädessään olevaa romanttista tyttöille suunnattua romaania.

 

Suljen tyttöjen vessan oven ja purskahdan nauruun. Teatterikeho, täältä tullaan! ajattelen, kun olen nauranut tarpeeksi.