"Mistä sait päähäsi laittaa letin itsellesi? Ethän sä ole pitänyt lettejä varmaan kolmeen vuoteen", Mattheo esittää minulle kysymyksen. Hän kuljettaa sormiaan lettiäni pitkin. Käännyn Mattheon kasvoja kohti ja vastaan hänelle:

"En minä sitä laittanut. Se oli Emily."

"Emily? Se ekaluokkalainenko?" Mattheo kysyy ja kohottautuu hieman tyynyllään. Tuijotan kattoon ja vilkaisen sitten poikaa kasvoihin.

"Niin, juuri hän" vastaan ja painaudun Mattheon kylkeen. Mattheo laskee kätensä päälleni ja käännän päätäni katsoakseni häntä silmiin. Kasvomme ovat senttejen päässä toisistaan. Minä kumarrun lähemmäksi ja suutelen häntä. Suudelma on vain pikainen, sillä Mattheo irrottautuu minusta ja kuiskaa korvaani:

"Lisa, meidän pitäis mennä jo."

"Ai minne?" kysyn.

"Teatterikerhoon", Mattheo vastaa ja nousee istumaan sängyllään. Nousen myös ja kiskon kengät jalkaani.

"Tuletko?" Mattheo kysyy, kun sidon kenkää. Nousen seisomaan ja kävelen hänen luokseen rauhallsesti. Tartun hänen käteensä ja niian.

"Tulen teidän armonne" vastaan ja hymyilen ilkikurisesti.

"Jos vain ensin saat minut kiinni!" huudahdan ja syöksyn juoksuun.

 

"Mä en tarvi mitään muuta,

jos saat mut kiinni ei oo takas paluuta.

Beibi, räjäytä mut tässä.

Beibi aamuhämärässä..."

 

Joskus kuulemani jästiyhtyeen laulu tulee soimaan päähäni. Nauran ja olen vähällä juosta Valancyn päälle, joka kävelee eteenpäin nenä kiinni kirjassa.

"Sori", sanon ja hymyilen.

"Ei mitään. Mihinkäs sä oot tolla tavalla laukkaamassa?" Valancy kysyy minulta laskien kirjan hetkeksi käsistään.

"Teatterikerhon harjoituksiin", vastaan nauraen ja saan ajatuksen.

"Tuu mukaan, ainakin katsomaan!"

"Ehkä ei nyt..." Valancy empii. Katson silmiin ja sanon:

"Tule nyt."

"No hyvä on. Minä tulen, mutta vain katsomaan", Valancy sanoo ja hymyilee.

 

Astumme yhdessä sisään saliin ja esittelen Valancyn Nicolle.

"No, tulit ainakin oikeaan aikaan. Täällä on tänään paljon uusia, joten teemme tänään ainoastaan improvisaatiota ja päätämme näytelmämme aiheen", Nico sanoo ja hymyilee Valancylle ehkä vähän liiankin leveästi. Nappaan Valancyä kädestä ja esittelen hänelle hieman paikkoja ja ihmisiä. Saavumme näyttämölle, missä jo muutkin kerholaiset seisovat. Pääsemme tekemään improvisaatioita, eli improja kuten me näyttelijät sanomme. Pidän erityisesti, improvisaatiosta, jossa vain osa meistä on lavalla, muut yleisönä istuvat kerholaiset päättävät kolme asiaa tai tekemistä mitä improssa tulisi esiintyä. Tätä improa on todella hauska tehdä. Huomasi, että jopa Valancy nautti improista, hän nimittäin kyllä hymyili ja nauoi kaikkien mukana.

 

"No niin. Nyt meidän tulisi päättää tämän syksyn näytelmän aiheemme", Nico sanoi, kun istuimme kaikki yleisölle varatuilla tuolleilla.

"Tehdään parodiaa!" joku huudahti. Nico hymyili tälle neljäsluokkalaiselle pojalle ja jatkoi puhumistaan:

"Itse asiassa ajattelin, että me voisimme tehdä uniin ja fantasia maailmaan liittyvän näytelmän." Kuulin hyväksyvää muminaa kerholaisten joukosta.

"Olisiko mahdollista, että voisin kirjoittaa tästä näytelmästä ainakin osan?" Valancn ääni kysyy. Vilkaisen Valancyä, mutta en sanonut mitään hymyilen vain.

"Kyllä se on mahdollista. Voin liittää sinut käsikirjoitusryhmään. Tästä pääsemmekin roolijakoon..." Nicon ääni jatkaa. Puristan hellästi vieressäni istuvan Mattheon kättä ja tiedän, että pääsen taas maalaamaan lavasteita Mattheon kanssa.

"Tästä tulee kyllä hyvä syksy", kuiskaan Mattheolle.

"Niin tulee", Mattheo vastaa ja jatkaa vielä:

"Tule! Ei meidän ei enää tarvitse istua täällä, me tiedämme jo mitä me teemme." Poistumme vähin äänin salista. Tästä tulee vielä hyvä ilta, ajattelen ja naurahdan hieman.