Älä, ei ei. Älä! Mene pois... ei...ei! Lopeta!!"

Heräsin huutoon. Käänsin katseeni ja huomasin, että huutaja oli Ilse. Tassuttelin Ilsen sängyn laidalle. Istuuduin ja kumaruin silittämään hänen hiuksiaan. Otin varovaisesti käteeni harjan, jolla aloin harjata hänen hiuksiaan. Ilse rauhoittui pikku hiljaa. Hän puristi toista kättäni, jonka olin laskenut hänen olalleen.

"Kiitos", kuului hauras kuiskaus.

 

Olin koko aamupäivän miettinyt yöllä tapahtunutta, kunnes sain uutta mietittävää. Minulla oli tänään ensimmäinen taikaeläinten hoitotunti.

 

 

Kävelin metsässä Ilsen kanssa. Minun olisi pitänyt kirjata monenko eri eläimen jälkiä löydän, mutta huomioni kiinittyi silloin toisaalle. Olimme saapuneet pienen aukion kohdalle, keskellä aukiota seisoi lauma thestralijoita. Pysähdyin.

"Hei, Lisa! Mihin sä oot menossa?" Ilse kysyi, myös hänkin oli nähnyt lauman. Ihmettilin hieman, kenen kuoleman Ilse oli mahtanut nähdä. Olin itse nähnyt äitini kuoleman, hän oli joutunut kolariin ja kuollut sairaalassa.

"Tuonne lähemmäs", kuului vastaukseni.

"Miks ihmeessä? Noi näyttää vähän karmivilta, mun makuuni" Ilse sanoi. Kohautin olkapäitäni ja lähdin kulkemaan kohti näitä "vähän liian karmivia" eläimiä kohti.

 

Kun olin muutaman metrin päässä laumasta, pieni varsa huomasi minut. Kyykistyin varsan tasolle ja katsoin sitä. Se katsoi minua suurilla silmillään, sitten se kallisti päätään emoaan kohti, joka oli juuri huomannut minut. Näytti aivan kuin varsa olisi kysynyt lupaa tulla lähemmäs minua. Näköjään se sai luvan emoltaan, sillä se käveli minua kohti hennoilla jaloillaan. Ojensin kättäni varsaa kohti. Se nuuhkaisi sitä. Silitin varsaa, olin odottanut se tuntuvan viileältä, mutta varsa oli lämmin. Painauduin varsaa vasten.

 

Katsahdin kellooni. Se näytti aivan liian paljon. Nousin ylös js hyvästelin varsan. Kun kävellyt aukion poikki, käänyin parahiksi näkemään, kuinka varsa katsoi pää suloisesti kallellaan minun perääni.

 

Kun olin kävelemässä takaisin Tylypahkaa kohti, huomasin Hänet. Damen oli tulossa minua vastaan. Sydämeni teki voltin.

"Hei!" Dame sanoi.

"Hei!" vastasin.

"Olin etsimässä sinua, jos haluaisit lähteä kanssani Tylyahoon?" kysyi Damen.

"Tuota... voisinhan minä", vastasin lähes innosta täristen.

 

Lähdimme kulkemaan mäkeä alas kohti Tylyahoa. Pääni sisällä taistelit minä ja järkeni.

Damen on niin ihana! Ei hän on sinulle liian vanha. Hän on niin komea... Olet liian nuori seurustelemaan. Ihan sama, onne jotku seurustellu tässä ijäskin. Mutta sinä et ole "ne jotku". Aarrhhg! Suksi kuuseen senki sädekehälline dorka!! Näköjään järkeni hävisi tämän taistelun sillä jatkoin matkaani Damenin kanssa kohti Tylyahoa...