"Oletan että tiedät miksi sinut on kutsuttu tänne, mutta kertauksen vuoksi. Olet täällä Melody Songin takia", rehtori ilmoittaa ja katsoo minua silmiin. Nyökkään vaisusti ja annan kätteni pudota suoriksi.

"Erotetaanko minut?" kysyn hiljaa. Vilkaisen tätiini, joka seisoo nurkassa ja hymyilee minulle silmillään.

"Ei", rehtori sanoo. Hämmästyn suuresti.

"Eikö? Minkä takia?" kysyn, sillä olin varma että minut erottettaisiin koulusta.

"Sanotaan vaikka, että asiaan vaikuttaneet haluavat toimia anonyymeinä", rehtori vastaa minulle. Suuni loksahtaa auki. Nyökkään hitaasti ja käännyn isäni puoleen:

"Mitä sinä täällä teet?" Isä katsoo minua ja vastaa:

"Olin työmatkalla ja päätin tulla vain tervehtimään. Ai niin, Abigail lähetti terveisiä ja tämän." Isä kaivaa takin taskustaan pienen ruskeaan paperiin käärityn paketin. Kiitän häntä. Isä nyökkää ja vilkaisee kelloaan.

"Minun rientää! Nähdään joululomalla Lisa!" isä sanoo ja rientää ulos huoneesta.

 

 Ryntään tätini luokse ja halaan häntä. Täti silittää poskeani ja huokaan.

"Sinä näytät kovin kärsineeltä", täti huomauttaa ja silittää poskeani. Tartun tätiä kädestä ja huudahdan:

"Amelia-täti! Ootko sä kihloissa?" Täti punastuu ja näyttää kättää jossa kimaltelee hopeinen sormus. Hän nyökkää. Katson tätiä ja muistan sitten missä olemme. Nyökkään rehtorille, joka hymyilee minulle ja tädille. Tartun tätiä kädestä ja saatan hänet aulaan.

"Kenen kanssa?" kysyn.

"Johnin, hän on todella mukava", tätini vastaa ja hymyilee onnellisen näköisenä.

"Pitääkö sinun lähteä?" kysyn.

"Valitettavasti. Tulin tänne vain sen takia, koska rehtori selitti minulle sinun tämän hetkisen tilanteesi. Ja ajattelin myös kertoa sinulle tästä" täti sanoo ja väläyttää sormustaan. Nyökkään ja halaan tätiäni. Olen iloinen hänen puolestaan. Rutistan tätiäni ja pystyn haistamaan salvian ja rosmariinin tuoksun. Tuo tuoksu, kertoo kodista. Vilutan tädille, kun hän lähtee. Kävelen ajatuksissani takaisin Korpinkynnen makuusaliin.

 

Istuudun sängylleni ja avaan isän antaman paketin. Sen sisällä on smaragdin vihreät korvakorut. Olin ihastellut niitä viimeksi isälläni ollessani. Ne olivat olleet yhden korukaupan ikkunassa ja olin ihastunut niihin ensisilmäyksellä. Otan joutsenen muotoiset korvkoruni pois ja laitan nämä uudet tilalle. Katson itseäni peilistä. Mustat auki olevat hiukseni korostavat kasvoni pehmeitä piirteitä.

"Sä näytät kauniilta", Ilse huomauttaa. Katson häntä pelin kautta. Ilse on vetänyt taas vähäsen liikaa kajaalia silmiinsä ja pinkit raisat hänen hiuksissaan eivät näytä enää hyvältä.

"Tuu tänne", sanon ja jatkan:

"Odotas vähän aikaa, niin katsotaan kumpi näyttää kauniimmalta." Ilse nauraa ja istuutuu peilin eteen. Etsin jostain Ilsen meikkilaukun ja silmät suurina, kuinka paljon Ilsellä on meikkejä.

"Tämän jälkeen, sä niin taatusti löydät jonku pojan", huomautan. Ilse hymähtää, mutta hän on mielissään.