Olen matkalla teatterikerhon harjoituksiin. Tästä kerhosta on tullut minulle rakas harrastus. Mietiskelen ensimmäistä kertaa kun astuin sisää näistä raskaista tammiovista. Työnnän ovet auki ja astun sisään.

 

Kuten tavallista olen ajoissa ja paikalla ei ole juuri ketään. Tervehdin muutamaa minua vanhempaa poikaa, mutta sitten katseeni kiinnittyy erääseen aralta näyttävään tyttöön. Hymyilen, sillä tunnen tuon tytön. Hän on Alice, puuskupuhin tuvasta. Kävelen tytön luokse ja tervehdin häntä. Alice hymyilee hieman epävarmasti.

"Minä voisin esitellä sinulle vähän paikkoja, tuletko mukaan?" kysyn.

Alice nyökkää. Minä esittelen hänelle näyttömön ja minulle varsin tutuksi käyneen lavan takaosan, jossa mm. maalataan lavasteita ja ommellaan pukuja. Kello lyö tasan ja kiiruhdamme katsomoon missä käymme läpi yleensä kunkin kokoontumisen tehtävät läpi.

 

 Istuudumme penkeille ja tuoleille. Nyökkään Valancylle ja hymyilen, sillä huomaan hänen kädessään näytelmämme käsikirjoituksen.

"Kröhöm. Olemme saaneet näytelmämme siihen vaiheeseen, että nyt jaamme lopulliset roolit", kerhon johtaja Nico puhuu. Nicon sanoista syntyy pieni sekosorto, jonka aikana Mattheo saapuu viereeni ja kuiskaa korvaani:

"Lisa-täti, taisi löytää taas uuden suojatin." Naurahdan hieman ja katsahdan Aliceen, joka näyttää hieman rentoutuneen. Siirrän katseeni takaisin Nicoon, joka jakaa rooleja.

"Eli... Vielä tarvittaisiin tähän noita-akan rooliin joku... Odottakaas! Juu... Noin! Eikun, vielä olisi kaksi roolia", Nicoa sanoo ja nostaa katseensa paperistaan. Nyökkään rohkaisevasti Alicelle. Hymyilen, kun näen kuinka Nico kirjoittaa Alicen nimen roolilistaan.

"Hyvä, nyt täällä olisi vielä jäljelle velhottaren rooli jäljellä", Nico jatkaa. Kaikki vilkuilevat toisiaan. Velhottaren rooli oli pahiksen, joka näytelmän lopuksi joutuu taipumaan hyvän unenhaltijan tahtoon. Kukaan ei halua roolia, se ei kovin miellyttävä esittää ja siihen kuuluu vain yksi monologi, eikä muuta puhetta. Nostan käteni ja lausun rauhallisesti:

"Minä voin ottaa sen roolin." Mattheo kohottaa kulmiaan. Nico hymyilee helpottuneena ja lausahtaa:

"Hyvä Lisa. Nyt kun kaikki tietävät roolinsa, voimme alkaa käydä läpi näytelmän ensimmäistä kohtausta."

 

Velhotar esiintyy vasta kolmannessa näytöksessä ja siksi lähden maalaamaan lavasteita. Katson kesken eräistä fantasiametsää ja hymyilen.

"Lisa, tiedätkö sä muuten mikä tosta lavasteesta puuttuu", Mattheo kysyy minulta. Käännyn ympäri ja kysyn:

"No mikä?"

"Noi pilvet... Niistä puuttuu kultareunat", Mattheo vastaa minulle ja nousee tikkaille.

"Kultareunat, niin kuin unelmilla..." ajattelen ja ryhdyn sekoittamaan värejä.

"Lisa!" Ilse huudahtaa. Nostan katseeni ja pyyhin käteni farkkuihini.

"Mitä sä täällä teet?"

"Melody... sun on pakko tulla... se.. Tule!" Ilse huohottaa hengästyneenä. Lähden Ilsen mukaan ja en pysty ajattelemaan mitään järkevästi. Mitä Melodylle on tapahtunut? Mitä on käynyt...?