Kävelen Tylyahoon Mattheon rinnalla. Olemme menossa juhlimaan tupamme huispausottelun voittoa, tai ainakin oletan niin. Voihan olla että Mattheo laskee nämä treffeiksi. Mitä?! Siis nyt minulla on liikaa takaa ajatuksia. Minä. En. Ole. Mattheon kanssa. Yhdessä. Piste. Tai voisinhan minä olla? Ei, en ole. Hän on kyllä söpö ja monet luulevat meitä pariksi... Ei! Ensinnäkin tuo "monet" ovat Ilse ja jokunen muu... ja ei! En halua ajatella näin!!

 

Mattheo huomaa tuskastuneen ilmeeni ja kohottaa kulmiaan sillä tavalla että otsalle syntyy pieni ihanan söpö ryppy. Hymyilen ja loihdin kasvoilleni iloisen ilmeen. Tätähän minä olin halunnut, kävelymatkan Mattheon kanssa. Saavumme Tylyahoon ja päätämme mennä Matami Puddifootin kahvilaan. Tai itse asiassa ehdotus oli Mattheon ja minä vain suostuin siihen. Astumme sisään kahvilaan. Tänään on hiljaista ja löydämme helposti itsellemme sopivan pienen nurkkauksen joka on täydellinen. Ei liian romanttinen eikä liian vaisu. Riisun takkini ja istuudun pöytään Mattheota vastapäätä. Puhumme vain hieman ja mieleeni tulee kohtaus jostain jästielokuvasta jonka nimeä en muista.

 

"Nainen istuu hämyisässä ja huonomaineisessa kapakassa odottamassa rakastajaansa. Mies on alhaisempi säädyltään ja naisen vanhemmat eivät voisi hyväksyä liittoa. Rakastavaisten on tavattava salassa. Nainen kohottaa katseensa vaaleiden hiustensa alta ja katsoo tummaa miestä silmiin. Mies istuutuu ja ottaa naisen vaalean käden työn kovettamaan käteensä. Yksi silmäys riittää ja rakastavaiset lähtevät kohti hotellia jossa heitä toivottavasti odottaa pullo shamppaijaa."

 

Tarkastelen Mattheota ja hän näyttää hieman tältä elokuvan mieheltä. Paitsi että mies oli vanhempi ja kokeneemman näköinen. Mattheo hymyilee minulle ja tarttuu käteeni. Katson Mattheota silmiin ja huomaan hänen silmissään uuden sinisensävyn. Tämä sävy on tumman sininen ja se kertoo salaisudesta joka painaa ja raastaa sydäntä. Mikä on Mattheon salaisuus?

 

Kun olemme lähdössä Tylyahosta huomaan Mattheosta uuden puolen. Sen vaarallisen ja vakavan. Lunta sataa hiljakseltaan kun saavumme takaisin Tylypahkaan. Minun ei tee mieli halata Mattheota, niin kuin Damenia vaan tunnen myötätuntua häntä kohtaan. Haluan auttaa ja samalla haluan rakastaa.

 

Työnnän oleskeluhuoneen oven auki ja astumme sisään. Istuudun alaas nojatuoliin ja tuijotan takan liekkeihin. Mattheo hakee luonnoskirjansa ja alkaa piirtämään. Jonkin ajan kuluttua nukahdan. Herätessäni pöydällä on lappu jossa on nimeni.

"Kiitos, autoit minua löytämään lahjan." Allekirjoitukseni on Mattheo. Tuijotan lappua ja mietin mitä nämä neljä sanaa tarkoittavat.