Saavun ajoissa teatterikerhoon - ensimmäistä kertaa ilman Mattheota. Ja tällä kertaa en maalaa lavasteita, vaan ohjaan... hra Groun kanssa. Siinä paha missä mainitaan.

"Tervehdyksen teatterin orvokki", lausuu herraGrou minulle kumartaen.

"Muiden pitäisi saapua näillä minuuteilla", vastaan ja järjestelen osallistujalistaa, kuin en huomaisikaan nuhjuista parrakasta herraa.

"Aivan aivan...", kuuluu vastaus, kun Grou puhaltelee savurenkaita piipustaan.

 

"Kuka hän on..?" kuuluu kuiskailua kerholaisten joukossa, kun kellon viisari lähestyy viittä yli.

Nousen seisomaan ja kohennan hieman ryhtiänä. Kyllä tämä tästä. Sinun täytyy vain olla kerhon johtaja. Rauhoitu. Eiväthän he voi minua potkaistu minua pellolle kerhosta. Vai voivatko?

"Eli... minun nimeni on Lisa ja...", ääneni hiipuu, kun herra Grou nousee seisomaan ja avaa suunsa:

"Ja minä olen herra Grou, teille Dok. Ja nyt kun esittelyt on tehty voinettekin kertoa minulle jotain itsestänne, olen täällä tämän vuoden apuohjaajna ja autan teitä voittamaan keväällä järjestettävät teatterifestivaalit."

"Niin, tänään ajattelin, että tutustuisimme hieman toisiimme ja", aloitan, mutta minut taaskin keskeytetään.

"Ehei, kultaseni", Dok hymyilee minulle ymmärtäväisesti ja jatkaa puhuen muille:

"Nimet ehtii opetelle myöhemmin. Tämä on taiteen luomista, eikä mikään jästejen taaperokerho. Meidän täytyy keskittyä näytelmään. Meidän täytyy kirjoittaa uutta. Meidän täytyy sukeltaan taiteen sisään", herra Grou luonnoin ja saa hyväksyvää nyökkäilyä. Alan inhoan tuota äijää yhä enemmän ja enemmän... Lyyhistyn tuolilleni istumaan. Ei minusta ole ohjaajaksi. Kaikki suunnittelemani ideat tuntuvat nyt huonoilta ja lapsellisilta. Haluan vain takaisin lavastajaksi. Mitä Nico näki muka minussa, että nimittä minut seuraajakseen...? Enhän minä ole näytellytkään kuin muutaman kerran.

"No niin korppini, jonka silmät säihkevät safiirien lailla. Mitä me teemme seuraavaksi?" Dok kysyy minulta ja istuutuu viereeni. Kohautan harteiteni ja mutisen:

"Nico jakaisi kerholaiset ryhmiin ja antaisi heidän ideoida näytelmää..."

"Hyvä! Sen me voimme tehdäkkin. Ja sitten voit esitellä minulle lavan takaosan, puvustamon ja lavasteet, teatterin oikean sydämen." Huokaan hieman ja kävelen lavaa kohti.

 

"Seuraavaksi ajattelimme, että te saatte hieman ideoida näytelmää ryhmissä.Yrittääkää miettiä mitä itse haluaisitte esittäää ja miten", katson puhuessa Dokiä ja kun saa vastaukseksi leikkisän silmäniskun tuhahdan. Että se jaksaa... Kerholaiset muodostavat ryhmät yllättävän nopeasti. Rohkaistuani yhtä ykkösluokkalaista menemään mukaan ryhmään, jossa oli yksi seiskaluokkalainenkin, kävelin Dokin luokse, joka nosti piippunsa suulleen.

 

Kävelimme lavan taakse minulle erittäin tuttuun nurkkaukseen, jossa olivat kaikki lavasteemme.

"Nyt päästään asiaan", Dok huomauttaa ja astuu lähemmäs lavasteita. Kohotan kulmiani hieman kysyvästi.

"Teatteri... se ei ole ikinä samanlaista, mutta yleisö näkee vain helmen kauniiksi hiotun puolen, itse esityksen. Me näyttelijät näemme sen luonnostaan kauniin puolen, taiteen luomisen. Lava on vain teatterin sielu, se näyttää toteen suurimmat haaveemme ja rakentelee pilvilinnoja katseltavaksi, mutta oikeasti täällä " Dok viittoo ympärilleen "On teatterin sydän. Se mikä tekee töitä näytelmän eteen ja herättää sen henkiin lavasteille ja valoilla."

Nyökkään hiljaa. Totta...

"Kuka on maalannut tämän kauniin niitty maiseman?" Dok kysyy ottaen piippunsa käteen ja tarkastelee suurta lavastetta tarkemmin.

"Minä", vastaan ja lehahdan vienosti punaiseksi herra Groun seuraavasta kommentista.

"Olet taitava maalaaja. Tiedän kyllä miksi sinut valittiin valittiin seuraavaksi kerhonjohtajaksi. Sinulla on silmää taiteelle ja ymmärrät, että teatteri on muutakin kuin kasa vuorosanoja."

Näytän Dokille vielä puvustamon ihanine pukuineen ja muu takaosan.

"Eikä meidän pitäisi jo mennä kerholaisten luokse?" kysyn, kun olen kertonut kerhon toiminnasta pääpiirteitä.

"Tottahan toki, ruuseni. Lähdetäänpäs", kuuluu vastaus ja sen perään saan pienen ilkikurisen hymyn poikasen. Hymyilen hänelle hieman takaisin.

 

Ehkä Dok ei olekkaan niin idiootti äijän käppänä kuin miltä näyttää.