Viisi vuotta. Onko siitä todella niin kauan? Ja tässä minä istun edelleeen junassa samalla paikalla tuijottaen ulos ohi kiitäviä nummia. Tai no, onhan tässä eroa, minä en istu nyt yksin ja en tunne itseäni niin epävarmaksi. Ilse soittaa matkaradiostaan musiikkia.

 

"So you wanna play with magic

Boy, you should know what you're falling for

Baby do you dare to do this?

Cause I’m coming at you like a dark horse

Are you ready for, ready for

A perfect storm, perfect storm

Cause once you’re mine, once you’re mine

There’s no going back..."

Katselen Ilseä, hän näyttää samalta, paitsi että hän on kyllä saanut enemmän naisellisia muotoja kuin minä. Vilkaisen omaa vieläkin aika lättänää rintaani ja huokaisen. Tuleeko minusta koskaan kunnon naista? Mietiskelen Mattheota ja hymyilen itsekseni. Ehkä minä en ole kehittynyt niin paljon fyysisesti, mutta henkisesti olen.

 

Oveen koputetaan ja havahdun mietteistäni taas maan pinnalle. Tunnen silti laskeutuvani Venuksen pinnalle, kun huomaan kuka astuu sisään. Nousen halaamaan Mattheota ja hymyilen Ilselle joka sammuttaa radion ja työntää valkoiset kuulokkeet korviinsa. Mattheo istuutuu viereeni ja nojaan häneen olkapäähän. Hän ei ole muuttunut. Edelleen sama Mattheo, sotkusine hiuksineen ja salaisuuden kätkemine silmineen. Ehdin vain miettiä keskustelun aloittamista, kun oveen koputetaan. Kurtistan hieman kulmiani ja tuntematon tyttö avaa oven.

 

"Moi! Tää juna on ihan täynnä, voinks tääl istuu?" tyttö kysyy ja rojahtaa vastausta saamatta istumaan Ilsen viereen.

"Joo, kyllä tähän mahtuu" Ilse vastaa ja jatkaa:

"Mä oon Ilse, tässä on Lisa."

"Ja tämän nuoren herran minä tunnenkin. Mattheo vai sanoisinko Wil?" tyttö keskeyttää Ilsen puheen ja kääntyy Mattheon puoleen. Mattheo tuijottaa tyttöä ja kysyy sitten:

"Melody..? Vai pitäisikö sanoa Julia?"

"Joo kyllä se minä olen... Ääh. En mä käytä sitä nimeä missään", Melody vastaa. Tuijotan Melodyä ja sitten Mattheota. Miten he tuntevat toisensa? Mattheo tuijottaa Malodyä ja hänen silmänsä välähtävät hetkeksi taas tummaan siniseen.

"Wil?" kysyn ihmeissäni. Mattheo katsoo minua ja tokaisee.

"Se on yhdestä leikkistä, siltä ajalta kun olimme vielä pieniä." Melody katsahtaa minua ja kättä jota pidän Mattheon omassa. Hänen silmänsä välähtävät ja hänen kajaalilla rajattuen silmien katse kovenee.

"Olet vai hankkinut uuden tyttökaverin? Kas kas, mihinkäs se ruusuja tuova ihailijani on hävinnyt?" Melody kysyy osoittaen sanansa Mattheolle. Mattheo puristaa kättäni ja tunnen kuinka hänen lihaksensa jännittyvät hieman.

"Oletteko te lapsuuden kavereita?" Ilse kysyy kiinnostuneena Melodyltä.

"Joo olemme, tai olimme näköjään ennen kuin muutin jenkkeihin" tyttö vastaa. Silmäni siirtyvät Ilseen. Hän on tainnut löytää uuden idolinsa, sillä huomaan Ilsen ristivän jalkansa samalla kuin Melody.

 

Juna heilahtaa. Horjahdan Mattheon syliin ja onneksi hän sain minusta kiinni.

"Ja mitäs hittoo nyt tapahtuu?" Melody kysyy. Hän nousee ja kävelee nahka saappaillaan ikkunan eteen.

"Tää junahan pysähtyy." Vilkaisen Ilseä silmiin. Juoksemme käytävälle ja avaamme junan oven. Hyppään alas junasta maahan ja näen raiteille vähän matkan päässä epämääräisen mytyn. Mattheo hyppää viereeni ja puristaa olkapäästäni. Tunnen pakokauhua, kun pikku hiljaa tajuan mikä on sidottu kiinni raiteille.

"Onko toi... ruumis?" Ilse kuiskaa takaanani.

"Ei helkkari", kuiskaa puolestaan Melody. Käännyn ympäri ja Melody seisoo siinä ryhdikkäänä vaatteissaan, joita jopa minä sanoisin hieman säädyttömiksi ja tuijottaa tiiviisti radalle. Me seisomme siinä hiljaa. Minä ja Mattheo etummaisena, Ilse takanani riiputtaen kädessään kuulokkeitaan ja Melody hieman meistä erillään. Tuijotamme kaukaisuuteen ajatellen pahinta. Hieno aloitus uudelle kouluvuodelle, ajattelen ja painan pääni Mattheon rintaan.