Herään siihen että Ilse mutisee jotain itsekseen Mattheosta ja itsestään. Ja minusta. Höristän korviani sillä haluan kuulla kaiken.

"Lisa ja Mattheo he ovat pari... Minä olen... ihastunut... Hän... niin söpö... Ei! Hän on Lisan... En halua menettää häntä..." ilse puhuu unissaan pitäen välillä taukoja. Ketä Ilse ei halua menettää? Tämä kyllä selittää Ilsen eilisen käytöksen... Hän on siis ihastunut Mattheoon. Ja kumpaan Mattheo on? Vai ajatteleeko hän edes, no sillä tavalla.

 

Mietiskelen tätä ystävät-vs-ihastus-juttua, kunnes nälkä yllättää minut. Kun saavun saliin, muistan että tänäänhän huispausottelu. Ympärilläni kuhisee oppilasmeri jossa kuuluu kannustushuutoja omalle joukkueelle, naurua ja satapäin erillaisia huiveja ja muuta huispausfanikamaa. En ole itse kiinnostunut erityisemmin huispauksesta, mutta ilmeisesi teatterikerhon johtaja Nico on, sillä näen hänet puhumassa ympärillään istuville oppilaille huipauksesta ja sen tapahtumarikkaasta historiasta. Vilkutan myös Mattheolle joka kävelee minua kohti tupamme huivi kaulassaan.

"Tuletko katsomaan ottelua?" Mattheo kysyy söpösti virnistäen.

"No... vaikka" vastaan hieman epäröiden.

"No hyvä. Mehän voidaan lähteä jo nyt niin saadaan varmasti hyvär paikat" Matthe huomauttaa.

"Okei", sanon kun muuta nyt tähän hätään keksi.

 

Saavumme areenalle hyvissä ajoin ennen ottelun alkua. Alan johdatella keskustelua eiliseen ja sitten rohkaisen mieleni.

"Kuule, mä haluisin kysyä sulta yhtä juttua..." aloitan hieman kainosti.

"No?" kysyy Mattheo. Kummasta sä tykkäät enemmän, kysyn ja lisään, että musta vai Ilsestä. Mattheo joituu miettimään hetken aikaa ja vasta sitten hän vastaa minulle:

"Lisa. Minä tykkään molemmista, mutta ehkä kuitenkin hieman enemmä sinusta. Ilse on mukava, mutta hän, no ei ole ihan mun tyyppiä." Sydämeni tekee puolivoltin, kun kuulen Mattheon sanat. En ehdi kuitenkaan vastata mitään, sillä silloin ottelu alkaa.

 

Pelaajat ovat nousseet ilmaan ja pallot on lähetetty matkaansa. Seuraan pelin kulkua ja alan jonkin ajan kuluttua tunnistaa pelaajien tyylejä. Toiset pelaavat hyvin harkitusti ja toiset ottavat riskejä, varsinkin etsijät nähdessään siepin. En erota sieppiä taivaalla se on niin vikkelä. Takanani istuvat teatterikerhosta tutut miua pari vuotta vanhemmat tytöt arvioivat koko ajan pelaajien ulkonäköä. Koska huispaus ei kiinnosta minua niin paljon alan tarkkailla katsojien välillä hämmästyneitä, välillä kauhistuneita ilmeitä. Se on mielenkiintoista. Peli loppuu voittoon tupamme hyväksi. Lähdemme Mattheon kanssa juhlistamaan voittoa Tylyahoon.