Amy Ilse Elisabeth. Se on nimi jonka olen itse antanut itselleni. Jaa kukas minä sitten olen? No. Minä olen varmasti ensimmäinen ihminen, joka on onnistunut sotkemaan Kuoleman maan Valtiaan yöunet. Olen myös ihminen joka saanut ystäväkseen nykyisen Kuoleman maan Valtiatteren, olen orpo ja kaupanpäälliseksi vielä entinen merirosvo ja erittäin hyvä miekkailija. Noin. Nyt olet saanut minusta pienen käsityksen kuka minä olen. Ja sitten on vielä kerrottava se miten minusta tuli tälläinen.

 

Se alkoi silloin kun vampyyriyhteisöstä karannut nuori nainen rakastui tavalliseen mieheen ja sai hänen kanssaan lapsen jonka veressä virtasi hieman vanhan vampyyrisuvun verta. Tämä tummatukkainen lapsi jätettiin erään SweetHome-nimisen orpokodin rappusille eräänä kylmänä marraskuun iltana. Tuona iltana tämä tyttövauva hylättiin kaulassaan vain lappu jossa luki:

"Huolehtikaa tästä lapsesta, koska koittaa vielä päivä joilloin hän on teille  eduksi."

Orpokodin johtaja löysi lapsen ja antoi hänelle nimeksi Amy. Amy kasvoi orpokodissa, hänestä kehittyi lapsi joka rakasti tarinoita, mutta joka joutui aina vaikeuksiin ja joka otti toiseksi nimekseen Ilse ja kolmanneksi nimekseen Elisabeth lempitarinoitensa päähenkilöiden mukaan. Amy inhosi orpokodin johtajaa ja suunnitteli karkaavansa orpokodista jossa hän oli kasvanut kolmetoista vuotta. Amyllä ei ollut paljonkaan ystäviä, hänellä oli vain kolme hyvää ystävää, jotka vastustivat karkaamista. Ystäviensä vastustuksesta huolimatta Amy karkasi orpokodista kolmantenatoista syntymäpäivänään.