Herään aamulla siihen, että Ilse oksentaa lattialle.

"Mikä sulla on?" kysyn huolissani. Ei mitään vakavaa, vastaa Ilse selittäen jotain eilisestä ruuasta ja vatsataudista. Nyökkään ja tuon tytölle lasin vettä ennen kuin lähden itse aamiaiselle.

 

Mikäköhän Ilsellä on... mietin, mutta havahdun sitten kun pöllö pudottaa minulle paketin. Hieman vino käsiala paljastaa lähettäjän ennen kuin ehdin edes repiä paketin mukana tulleen kirjeen auki.

 

"Lisa

Minulla on ikävä sinua. Kumpa olisitkin täällä. Kaipaan sinua vierelleni, olen suonut itselleni, että saan ikävöidä sinua ja hiuksiani ihollani ainoastaan juuri ennen nukahtamista, muutem velloisin surussa vuorokauden ympäri.

Äiti voi jo nyt hieman paremmin, mutta toivo hänen selviytymisestä on aika vähissä...

Mitä sinulle kuuluu? Kerro minulle kaikki tapahtumat, tai no juorut voit jättää ehkä kertomatta.... Lupaa ettet ikävöi minua liikaa. Jos pystyisin suudella sinua, tekisin sen nyt. Rakas.

Tässä paketissa on jotain sinulle, minun piti lähettää se vasta myöhemmin, mutta se tuntui oikealta nyt. Juuri nyt. Äiti auttoi hieman sen tekemisessä. Ja minä valitsin kankaan.

 

Mattheo."

 

Taiten kirjeen kahtia ja sujautan takaisin kirje kuoreensa. Otan käteeni valkoisen paketin ja avaan sen varovasti. Ensimmäiseksi silmiini osuu punainen silkkipaperin. Siirrän sen syrjään ja näen vaalean puvun, jossa on liehuvat ohuet pitkät hihat ja kirjontaa helmassa. Pukuun kuuluu pieni vyö. Aivan ihana.... Kuinka Mattheo tiesi, että rakastaisin tätä mekkoa? Puku ei ole täysin valkoinen vaan se muuttuu vyötäröstä sinertäväksi helmaa kohden. Helman reuna on aivan tummansinistä harsoa. Sama juttu hihoissa, jotka ovat seitin ohutta kangasta, vaikkakin ilman harsoa. Kaula-aukkomon v-mallinen. Sormeilen hitaasti helman kirjontaa ja ohuista silkkilangoista muodostuu ruusuja. Vyö on kimmeltävä ja hopeinen.. Painan mekon kasvojani vasten ja pystyn haistamaan Mattheon puvun kankaasta. Kurkistan laatikon pohjalle ja näen siellä vielä yhden viestin 8ja pienen laitteen, jossa oli kaksi näppäintä. "Päälle." "Pois." Laskostan puvun takaisin laatikkoon ja ensimmäistä kertaa iloitsen todella siitä, että minulla on hyppytunti...

 

Saavun makuusaliin ja kysyn sängyssään makaavalta Ilseltä:

"Tekeekö mieli aamiaista?" Ilse pudistaa päätään. Tervehdin unenpöpperöistä Melodyä, joka kävelee aamiaiselle. En hentone huomauttaa Melodyn jalkohin jääneistä vaaleanpunaisista tohveleista, joissa on pienet rusetit kärjissä.

"Lisa..." Ilse kuiskaa.

"Mitä?" kysyn ja lasken laatikon varovasti petaamattomalle sängylleni.

"Tuota... mun pitäis.... jos jaksat voitko hakea minulle lasillisen vadelmamehua?" Nyökkään ja hymyilen. Kerron saamastani paketista Ilselle ja hän käskee minun pukea mekko ylleni.

 

Pyörähdän ympäri helmat liehuen. Ja hymyilen onnellisena.

"Kaunis...", Ilse sanoo ja nousee istumaan.

"Lisa mun pitää sanoa tämä jollekulle..."

"Niin...?" Piilotan mustan laitteen ja avaamattoman viestin tyynyni alle.

Ilse pamauttaa uutisensa, niin että laatikko putoaa käsistäni:

"Mä oon raskaana."