"Rakas uusi päiväkirjani. Tänään on toinen koulupäivä, etkä ikinä arvaa mitä tapahtui. Löysin sängyltäni kirjeen, jonka allekirjoituksena oli Salaiselta Ihaltajaltasi. Kopioin tähän nyt tuon laventelilta tuoksuvan kirjeen:

"Sinulle, jonka hiukset ovat korpinmustat. Lisalle.

Kun näin Teidät ensimmäisen kerran tunsin katseesi, joka luki sisimpäni kuin avointa Päivän Profeettaa. Olet niin kaunis! En tiedä oletko jo varattu, mutta olen toiveikas. Ehkä meistä tulee pari. Olette ensimmäinen, johon olen ikinä ihastunut, mutta jo nyt tiedän teidän olevan se oikea. Rakastan teitä jo nyt.

 

Salainen Ihailijasi."

 

Mmm... onneksi minulla on jo Mattheo. Tämä menee nimittäin jo yli. Toivon todella, että tämä oli pelkka pila.

Paljoa täällä ei ole tapahtunut, tapasin Ilsen, Melodyn, Emilyn eilen. Niin näinhän minä myös Valancyn. Ilselle kuului kuulemman hyvää, mutta kun yritin hieman urkkia mitä hänen rakkauselämälleen kuuluu tyttö vaikeni ja vaihtoi puheenaihetta. Melody on värjännyt hiuksensa! Sinisiksi... Itse asiassa se väri sopii hänellä varsin hyvin. Ja nyt kun tässä näköjään kirjoittelen kavereitteni kuulumisia voinkin samantien kertoa Emilystä ja Valancystä. Emily on kasvanut kamalasti!! Punatukkaisellemme kuuluu hyvää, Emily oli kuulemman korviaan myöten rakastunut naapurin 4 vuotta vanhempaan poikaan. Tyttörukka. Hänen sydämensä kuulemman särkyi, kun sai tietää, että poika ei ole ikinä edes huomannut häntä. Ja rakkausjuoruilla jatketaan. Valancy seurustelee Jiminsä kanssa jaa no... minulla alkaa olla aikamoinen teoria, mikä Valancy oikeastaan on. Hän ei ollut ruskettunut yhtään kesän aikana. 

 

Minulla on n i i n ikävä Mattheota... Onneksi sentään voin lähettää hänelle kirjeitä! Toivotaan, että tästäkin vuodesta tulee hyvä. En vain jaksaisi nyt oikein koulua. Äläkä sano mitään murrosiästä ja rakkaushuolista! Kyllä tämä tästä. Pitäisi tavata Varsa theastrelijani ja muutenkin mennä ulos vähän keräämään voimia.

 

 Mutta nyt rakas pieni vihkoseni minun täytyy lopettaa. Tähdet tuikkivat jo taivaan rannassa. Ja minua väsyttää. Öitä!

 

P.s Epäilen, että tämä vuosi on täynnä rakkaushuolia. Toivottavasti ei vain minun kohdallani."

 

Suljen uuden päiväkirjani. Puhallan kynttilän sammuksiin, kun kuulen liikettä ja pienen ääneen itsekseen sanotun lauseen Ilsen sängystä.

"Ilse?" kuiskaan.

"Mitä?" kuuluu vastaus hieman säikähteneellä äänellä.

"E-ei mitään... Hyvää yötä."

"Öitä..."

 

Vedän peittoa paremmin päälläni ja olisin vaikka voinut vannoa, että olin kuullut Ilsen sanovan:

"Ehkä tämä tästä, ehkä. Tahdon pitää..." Kohautan harteitani. No, kyllä Ilse kertoo jos se on tärkeää.