Ja huomasin sen saman pojan, johon olin törmännyt silloin pöllötornissa. Suin hieman hiuksiani ja katseli sitä kun hän piirsi. Pojan otsalle oli ilmestynyt söpö ryppy, keskittyneisyydestä johtuen. Hetkinen? Söpö? Ei... Ei! Ei söpö vaan... Ajatukseni keskeytyi kun hän huudahti:

"Noin! Nyt se on valmis!"

"Mikä?" möläytin, vaikka tiesin että hän tarkoitti piirustustaan.

"No tämä piirrustus. Eräästä kauniista tytöstä jonka löysin istumasta puunjuurelta", poika vastasi minulle. Tunsin punastuvani ja laskin katseeni maahan peittääkseni hämmenkini. Yrittikö poika flirttailla kanssani vai ?

 

Tunsin pojan katseen koko ajan. Viedäkseni ajatukseni pois tokaisin:

"Näytä sitä sinun piirrustustasi."

Poika ojensi kättänsä ja otin paperin hänen kädestään.

"Wow! Tämähän on ihan älyttömän hieno!" huudahdin.

"Mikä on muuten nimesi?" kysyin vielä samaan hengen vetoon.

"Mattheo ja kiitos" oli vastaus leveän virnistyksen kera.

Nousin lähteäkseni, mutta yht äkkiä silmissäni pimeni sekunniksi ja jouduin ottamaan tukea. Valitettavasti ensimmäinen tuki oli Matthon käsivarsi. Hän katsoi minua kysyvästi, minä hymyilin ja viestitin silmilläni että ei tässä mitään.

 

Lähdin kävelemään takaisin Tylypahkaa kohti. Kun olin päässyt sisälle Ilse juoksi minua vastaan.

"Missä sä oot ollu viimeset puolitoistatuntia?" Ilse kysyi minulta. Elehdin jotain epämääräistä Mattheota kohti ja yritin sanoa hänelle että ulkona, kun kuulin äänen jota en olisi halunnut tässä tapauksessa kuulla en sitten yhtään.

"Kas, kas. Onkos se nuorineiti löytänyt uuden valloitus kohteen?" kysyi Veronica hiuksiaan heilauttaen. Hän seisoi takanani ja oli nyt kumartunut kuiskaamaan korvaani että:

"Mutta etkös sinä muista kuinka edellisen kanssa kävi? Pidä varasi tai Mattheosta tulee minun pikku herkkupalani."

 

Kihisin raivosta. Näin kun Veronica kääntyi ympäri koroillaan ja vilkaisi olkansa yli vinkaakseen vielä Mattheonille silmää. Kuinka hän saattoi tehdä niin? Ensi ottaa minulta Damen ja nyt Mattheo, tai siis enhän minä ole ihastunut Mattheoon tai mitään... Tunsin kuinka Ilse otti minua kädestä kiinni ja sanoi:

"Lisa. Lähdetään nyt vaan syömään." Huokasin ja lähdin kävelemään kohti suurta salia.

 

"Aargh! Aivan, päiväkirja. Aargh!! Minua ärsyttää. Ensin onnistun ihastumaan Dameniin, seuraavaksi otan eron hänestä vaikka emme olleetkaan seurustelleet sekunttiakaan, koska Veronica. Ja isä... Isä?! Hän jota en ole käynyt tapaamassa ainakaan kahdeksaan vuoteen ilmoittaa että, juu olen muuttamass nyt Australiaan. Ja sitten vielä Mattheo. Kuka hän? Pidänkö minä hänestä? Flirttailiko hän kanssa siellä metsässä vai ei?

Miksi pääni on täynnä kysymyksiä? Miksi, miksi miksi?" Napautin päiväkirjani kiinni ja huokasin helpotuksesta. Keskityin pelkästään hengitykseeni ja pikku hiljaa rauhotuin. Milloinkohan viimeksi olin raivonnut itselleni näin paljon?

 

Päätin lähteä lähteä vielä kävelemään vähäksi aikaa, sillä nukkumaanmeno aika ei ole vielä koittanut. Olin juuri matkalla koulun kirjastoon kun törmäsin Mattheoon.

"Hei!" tervehin.

"Hei! Olisitkos kiinnostunut näyttelemisestä?" Mattheo kysyi heilauttaen mainoksia kädessään.

"Jaa a. Voisin ollakkin", vastasin hymyillen. Lähdin kävelemään eteenpäin takaisin Korpinkynnen makuusala, kun kuulin vielä Mattheonin huudon:

"Harjoitukst olisivat huomenna näyttämösalissa!".

Hymyilin tietävän näköisenä itsekseni ja pujahdin varovasti sänkyyni nukkumaan, sillä en halua herättää muita.