"Unet rakas päiväkirjani ovat vain joskus niin kummallisia äskenkin näin unen jossa ensin näin Veronican hyppivän Luihuisten pöydän päällä Kalkkaroksen kaapun käärietyneenä ja sitten muistan vain sen että olinkin seuraavaksi Mattheonin kanssa esittämässä Romeota ja Juliaa. Että mielenkiintoisia nämä minun uneni..." Sulkakynäni saihuaa päiväkirjani yllä. Vilkaisen kelloa ja huomaan sen näyttävän puoli viittä. En minä yleensä herää näin aikaisin.

 

Veronica, Damen, Ilse, Mattheo ja isä. Siinä ovat ihmiset jotka sekoittaneet elämäni tälläiseksi mitä se nyt on. Miksi? Miksi minun elämäni on sitten tälläistä. Koska onnituin ihastumaan ensimmäiseen komeaan kundiin joka sattui osumaan tielleni. Kyllä. Koska onnistuin hankkimaan sellaisen ystävän joka on kertonut minulle lähes koko elämän kertansa. Aivan. Koska onnistuin suututtamaan Aatelisten johtajan, koska törmäsin söpöön poikaan metsässä, koska onnistuin jotenkin muistuttamaan olemassa olostani isälle. Niin no nuo taitavat olla syyt siihen minkälaiseksi elämäni on muuttunut nyt parin kuukauden kuluessa.

 

Käännän katseeni toisella puolella nukkuvaan Ilseen. Hän näyttää nukkkuvan rauhallisesti. Kerrankin. Nuosen ylös ja pukeudun hyvin hitaasti, koska haluan nauttia aamuauringosta mahdolisimman pitkään. Pujahdan ulos korpinkynnen oleskeluhuoneesta ja laskeudun rappusia alas. Tylypahkan käytävät ovat näin aamutuimaan hämäriä ja mystisiä. Minun tekee mieli sukeltaa jokaiseen seikkailuun jonka käytävän nurkka minulle tarjoaa.

 

Rouskutteassani toista omenaani ja kirjoittaessa päiväkirjani vielä hieman mietteitäni näen jonkin suhajahtavan silmänurkassani. Kohotan katseeni paperista ja huomaan Valancyn joka kysyy minulta:

"Mitä sinä teet?"

"Kirjoitan päiväkirjaani" vastaan hänelle.

"Mielenkiintoista. Mitä sinä oikein... sitten kirjoitat siihen?" Valancy kysyy minulta vielä.

"Kaikenlaista... Ajatuksiani, tunteitani jne." luettelen ja jatkan:

"Päiväkirja on ystäväni ja sitä paitsi se on kärsivällinen."

"Vai niin. Ehkä minäkin voisin alkaa pitää päiväkirjaa" Valancy sanoo mietteliäästi.

"Juu pidä ihmeessä. Ja siihen voit purkaa myös kaikki poikahuolesi", kannustan nauraen.

 

Nousen ylös ja sanon Valancylle näkemiin. Vaeltelen hieman koulun lukuisilla käytävillä ja lopulta saavun kirjastoon. Pysähdyn erään kirjoja pursuavan kirjahyllyn eteen ja nappaan käteeni kirjan "Taika muodin aikakaudet". Rupea selailemaan kirjan hauraita sivuja ja silmäni pysähtyvät erääseen pitkään pitsillä ja ruusukkeilla koristeltuun mekkoon. Juuri tämän minä haluan joulutansseihin, ajattelen ja kaivan päiväkirjani esiin. Luonnostelen mekosta mieleisen versioni päiväkirjan sivulle ja repäisen sivun irti.

 

Juoksen pöllötorniin ja lähetän tädilleni kirjeen jossa pyydän, että jos hän voisi ommella minulle sen mekon jota luonnos kuvaa. Laskeudun lauleskellen pöllötornista alas ja tajuan että eihän minulla ole tanssiparia. Uskaltaisinkohan minä pyytää Mattheota parikseni?

 

Vastausta kysymykseeni minun ei tarvitse odottaa kovin kauaa, sillä jotämän päivän teatterikerhoharjoituksessa Mattheo kysyy minulta itse kysymksen. Olen niin hurjan onnellinen. Minun tekisi mieli hyppiä katon läpi aina avaruuteen asti. Joulutanssiaiset... Minä rakastan tanssia, musiikkia ja sitä ihanaa huumaavaa tunnetta, joka valtaa kehoni aina sormenpäistä sydämeen asti.