Aamun ensimmäiset tunnit ovat ohitse ja istun syömässä Korpinkynnen pöydässä. Mutustan perunoitani ja tutkin katseellani hieman koulun oppilaita.

 

Rohkelikon pöydässä kaksi poikaa pelaa velhoshakkia ja vanhemman vieressä seisoo tyttö, joka hymyilee ja kannustaa nauraen minua ehkä kaksi vuotta nuorempaa poikaa. Korpinkynnen pyödän toisessa päässä istuvat Valancy ja Jim, jotka pitävät toisiaan käsistään. Hymähdän hieman, kun Jim nousee ja kumartuu Valancyn puoleen, luulen hänen moiskauttavan suudelman tytön poskelle, mutta Jim hipaiseekin Valancyn nenää omallaan. Hitusen outoa, mutta tapansa kullakin... Ilse saapuu viereeni istumaan.

"Kamala nälkä", Ilse huomauttaa.

"Mä söin jo", vastaan ja jatkan:

"Joo, se loitsu mitä harjoiteltiin tänään oli kamalan hankala."

"Jep."

 

Ilse hörppii vettään samalla, kun annan katseeni kiertää puuskupuhejen pöytään. Hymyilen Alicelle, teatterkerhosta tutulle tytöllä. Annan katseeni vaeltaa vapaana puuskujen pöydässä, kunnes se pysähtyy tutuille kasvoille. Viistokujalla tapaamani poika hymyilee minulle ujosti, vaikka katseemme tuskin hipaisivat toisiaan. Nyökkään hänelle.

 

Tuo ujo hymy vaikutti niin tutulta. Kenen kasvoilla minä olen nähnyt sen...?

Vilkaisen kelloa ja tajuan, että olen pahasti myöhässä taikaeläinten hoitotunnilta.

 

Juoksen metsän laidalla pidettävälle tunnille.

"18 minuuttia myöhäs. Lisa, selityksiä?" opettaja kysyy, kun kumartuu rapsuttamaan hevoskotkaa.

"Ööö...", pohdin mielessäni pitäisikö valehdella vai kertoa totuus... "Mä..."

"Niin?"

"Mä en tajunnut katsoa kelloa... Olen todella pahoillani! Tämä ei tule toistumaan", lupaan ja hymyilen hieman arasti.

"Toivottavasti. Joudun silti ottamaan tuvaltasi 15 pistettä pois." Lasken katseeni alas ja nyökkään.

 

Opettaja alkaa luennoimaan hevoskotkista. Ruokailutottumukset ja muut turhat palpatukset valuvat toisesta korvastani sisään ja toisesta ulos. Ihailen ainoastaan eläintä ja sen komeita piirteitä. Kaunista ulkomuotoja ja ylvästä katsetta, joka sulaa rakkauteen, kun opettaja antaa eläimelle huomiota. Tämän takia voisin olla taikaeläinten hoitaja... saisin olla eläimen kanssa ja luoda niihin suhteita, rakastaa niitä kuin lapsiani.

 

Tuplatunti loppuu yllättävän nopeasti. Kuljen makuuhuoneeseen ja suljen hetkeksi silmäni. Koulupäivä on miltein ohi. Enää illalla tähtitiedettä. Lysähdän nojatuoliin ja kiskon kengät jalastani. Heittäydyn sängylleni, mutta nousen siitä nopeasti ylös. Jokin rapisee tyynyni alla. Tartun rypistyneeseen kirjekuoreen ja avaan sen. Nenälleni pöllähtää hieman laventelin tuoksua. Kuoressa on kirje:

 

"Odotan teitä lauantaina Suuressa Salissa klo 23.00

Mysteerimöykky

 

P.s kyllästyin tuohon 'Salaiseen Ihailijaan' Mysteerimöykky on parempi."

 

Kirjaimet oli kirjoitettu koukeroisin kaunokirjaimin, punaisella musteella. Katson kirjetta hieman hämmästyneenä. Kaipa minun pitäisi mennä ylihuomenna Suureen Saliin, vaikka minulla on jo vahvat epäillykset tästä Mysteerimöykystä.