Katselen ulos ikkunasta. Syyssade pyyhkii linnan tummin nummia ja kolea viima syrjäyttää kesän lempeän auringonpaisteen ja valtaa ilman itselleen, tehdäkseen tilaa isännälleen lokakuulle. Kesä on ohi. Syksy on saapunut, vaikka lehdet ovat vielä puissa kapinoidakseen syksyä vastaan. Kesänhenki on nukahtanut ja sen kalpea sisko on ottanut vallan...

 

"Lisa, mä haluun sanoa yhden jutun...", aloittaa Emilyn arka ääni takaatani. Käännän kaavun verhoaman selkäni vesipisaroiden koristamalle ikkunalle.

"Minkä?" kysyn.

"Sä oot ehkä ihmetellyt kuka toi ne kirjeet sulle, ne mitkä Leo jätti sulle", Emily jatkaa ja sormeilee hermostuneena punaisia hiuksiaan. En ollut edes miettinyt asiaa, kohautan mielessäni olkapäitä ja vastaan ystävällisesti:

"Niin, mitä niistä, Emily?"

"Mä toin ne sulle, Leo lupasi opettaa mut animaagiksi ja mun piti vain tuoda kirjeet sulle", Emily kuiskaa ja huomauttaa hieman pettyneellä äänellä kengilleen:

"Enkä mä opittunut..."

"Animaagiksi ei tapahdu hetkessä", vastaan ja otan kiinni hellästi tytön leuasta ja katson häntä silmiin. Emily tyttö nyökkää ja minä sanon, kun tajuan punatukkaisen kaihoiaisen katseen hänen äsken sanoessaan Leon nimen:

"Mutta teillä taisi hauskaa yrittää opetella?"

"Oli! Leo opetti minua niin kärsivällisesti ja hellästi. Sekin, kun hän vain hymyile niiiiiin söpösti, kun selitin, että haluan animaagiksi siskoni takia, tai hänen muistonsa takia", Emily lopettaa äkisti ja katsoo minua punastuen. Suutapieltäni nykii, mutta puren poskiani. Emily katsoo minua hieman loukkaantuneena ja lähtee pois huoneesta tukka hulmuten. Voi parkaa... ei olisi pitänyt kujeilla hänen kustannuksellaan. Katsahdan avonaiseen luonnoslehtiöön ja lyijykynään...

 

Hyrälen mielessäni hiljaa erään laulun sanoja...

" Oh darling don't you ever grow up, don't you ever grow up

It could stay this simple

I won't let nobody hurt you

Wont let no one break your heart

No one will desert you

Just try to never grow up

Never grow up...."

 

Paperille ilmestyy silmäkulma, valopilkku... mustuainen... sävytän silmän väriä... luonnostelen alkavaa nenän kaarretta. Toinen silmä... Tarkastelen työtäni, pienet tummat silmät. Lapsen silmät, vauvan... Piirrän pienen leuan ja nyrkissä olevan käden. Kumilla ja pehmeämmällä kynällä saan tehtyä varjostukset kasvoihin... sieraimet, nenä... Pientä tukkaa päälaelle ja luonnostelen hymyilevän hampaattoman suun. Piirrän paperin yläreunaan pienen sydämen, merkkinä rakkaudesta. Muutaman tunnin luonnostelun jälkeen, kun vatsani kurnii ruokaa piirros on valmis. Jätän kuvan ikkunalaudalle ja lähden syömään.