Rynnistän Ilsen perässä kohti sairassiipeä. Juoksen ohi professori Kalkaroksen, joka kantaa tajutonta minulle tuntematonta tyttöä... en kuitenkaan ehdi jäädä miettimään kauaaa, sillä veri jyskyttää korvissani. Mitä Melodylle on käynyt..? Rynnistän sisään ja jään läähättäen seisomaan ovelle. Melody... hänen sänkynsä on tyhjä. Vuode on sijattu ja sängyn vieressä olevat kukat on viety pois. Katson Ilseä järkyttyneenä.

"Mitä on tapahtunut?"

"Melody..." Ilse aloittaa vastauksen kysymykseeni. Odotan pahinta, mutta Ilse ei ehdi vastata minulle, koska tuttu ääni vastaa kysymykseeni.

"Melody on täysin voimissaan ja seisoo tässä", Emily vastaa minulle. Käännän katseeni Emilyyn ja sitten siirrän katseeni Melodyyn.

"Sä seisot!" huudahdan. Ryntään halaamaan Melodyä ja kysyn Emilyltä, joka pitää Melodyä kädestä kiinni:

"Mistä te tunnette toisenne?" Emily hymyilee minulle ja vastaa:

"Me olemme serkkuja." Melody istuutuu, sillä seisominen ottaa vielä hänen voimilleen. Katson kumpaakin tyttöä ja huolimatta Emilyn punatukkaisuudesta he itse asiassa näyttävät hieman samanlaisilta. Hymyilen ja tartun Emilyä kädestä. Hymyni laantuu hieman kuitenkin, kun näen professorin saapuvan sisään kantaen vaaleatukkaista tyttöä sisään. Päästän käteni irti Emilyn kädestä ja astun lähemmäs vuodetta, jolle minua paljon nuorempi tyttö lasketaan varovasti. Vilkaisen olkani yli muita, jotka katsovat minua hieman kauhuissaan.

"Hän on tajuton", sanon ja nousen lähtiäkseni. Yritän kysyä matamilta tytön nimeä ja miksi hänet kannettiin sairashuoneeseen, mutta matami hätistää meidät äkäisesti ulos.

 

"Joko sä tiiät sen iloisen uutisen?" kysyn Mattheolta illalla. Matteo kuljettaa sormenpäitään poskeani pitkin ja kysyy:

"Ai minkä uutisen?" Naurahdan hieman ja tartun Mattheota kädestä.

"Melody pystyy kävelemään", sanon ja katson Mattheota silmiin. Mattheo välttelee katsettani ja piirtelee hajamielisenä kuvioita kämmeneeni.

"Ai sen uutisen. Kyllä, kuulin siitä jo", Mattheo sanoo mietteliäänä.

"Mikä sulla on...?" kysyn, sillä huomaan, että Mattheolla ei ole kaikki aivan hyvin.

"Kaikki on ihan hyvin, kuinka niin?" Mattheo huomauttaa hieman kireällä äänensävyllä.

"Eiku, sä vaan käyttäydyit jotenki poissa olevasti", minä huomautan ja katson Mattheota tutkivasti.

"Jonkun äidinvaisto taitaa käydä hieman ylikierroksilla", Mattheo mutisee ja toivottaa, hyvää yötä. Nyökkään vaisusti ja jään miettimään Mattheon outoa käytöstä. Mikä hänellä on? Miksi hän ei ole iloinen Melodyn puolesta?