Kävelen tuntien jälkeen käytävällä ja saavun portaikon yläpäähän.

"Jaa kukas täällä on?" Melodyn katkera ääni kysyy takaatani. Melody muistuttaa Veronicaa, entistä todella pohjamutiin pudonnutta kiusaajaani. Käännyn ympäri ja kysyn, kirjoja rintaani vasten puristaen:

"Mitä sinä haluat nyt?" Melody tuijottaa minua ja nojaa portaikon kaiteeseen naputtaen tekokynsillään kaidetta.

"Mattheon", hän vastaa yksinkertaisesti hymyillen minulle.

"No häntä et saa! Aivan sama kuinka paljon te muka toisianne rakastatte. Mattheon on valinnut minut", vastaan kimpaantuneena. Kuinka hän jaksaa tätä samaa?!

"Matteho valitsi minut ja sisimmässään tulee aina valitsemaan", Melody vastaa hiljaa minulle kaukaisuuteen tuijottaen.

"Niin. Hän VALITSI!" huudahdan. Alan turhautua Melodyyn ja siihen kuinka etäinen hän on tällä hetkellä.

"Sinä... sinä senkin noita!" Melody sähisee minulle. Katson häntä haastavasti ja kohennan hieman ryhtiäni.

"Minähän olen noita", vastaan hymyillen hänelle. Haluan jostain syystä vain ärsyttää häntä ja näin onnistun.

"Perkeleen ämmä! Sä et tiiä Mattheosta mitään!!" Melody huutaa ja näen hullun kiillon leviävän hänen silmiinsä. Astun eteenpäin ja kuiskaan Melodylle:

"Ha. Kyllä kuule tiedän. Minä olen se, jota Mattheo rakastaa", sanon niin jäätävällä äänellä, että itsekkin hieman säikähdän omaa ääntäni. Melody tönäisee minua ja horjahdan hieman. Koulukirjani putoavat lattialle kolahtaen pahaaenteisesti. Lyön Melodyä naamaan. Hän kompuroi portaissa. Katson häntä voittokas riemu kasvoillani, mutta ilmeni muuttuu kuitenkin pakokauhuksi. Melody horjahtaa eikä saakkaan tukea mistään. Ojennan hänelle käteni. Liian myöhään. Melody kaatuu, horjahtaa ja putoaa portaita alas.

 

Tuijotan tilannetta kauhuissani. Sydämeni hyppää kurkkuun, kun näen Meloyn makaavan luonnottomassa asennossa portaikon toisessa päässä. Hänen otsassaan on haava ja verta valuu lattialle asti. Olen jähmettynyt kauhusta. Avaan suuni, mutta ääntä ei tule ilmoille.

"Mitäs täällä tapahtuu?" kuulen rehtorin äänen kysyvän. Tuijotan rehtoria kauhuissani ja lyyhistyn maahan. Minun pitäisi huutaa tai itkeä. En tee niistä kumpaakaan. Sen sijaan minä tuijotan Melodyä ja minun tekee mieli hymyillä. Hän sai ansionsa mukaan. Ei! Ei, hän saanut. Voi ei... Mihin minä olen oikein päätymässä?