Vitosluokka lähestyy loppuaan... kokeet ovat ohitse ja koulua enää vain muutama päivä jäljellä. Istun sängylläni, kun joku tarttuu helläsi olkapäästäni. Käännän katseeni Mattheoon. Jokin on vialla.

 

Kohotan hieman kulmiani ja kysyn:

"Mitä on tapahtunut?"

Mattheo katsoo minua ja sulkee silmänsä. Silitän pojan vaaleita hiuspehkoa. Hän avaa silmänsä ja katsoo minuun.

"Äidillä on todettu syöpä." En tiedä mitä minun pitäisi sanoa, en sitten alkuunkaan. Voi Mattheo parkaa, ensin hänen äitinsä joutuu lentokoneonnettomuuteen ja makaa kolme päivää koomassa ja nyt tämä.

Mattheo jatkaa puhumistaan:

"Mä aion lopettaa koulun kesken, olen ensi vuoden äidin tukena..."

"Mä en tiiä mitä sanoa.." kuiskaan. Mattheo nostaa katseensa takaisin minuun ja vastaa:

"Älä sano mitään."

Ennen kuin ehdin silmäänikään räpäyttää, Mattheo suutelee minua. Kiedon käteni pojan kaulaan, mutta...

 

Ovi aukenee ja Ilse juoksee sisään, mutta pysähtyy, kuin seinään.

"Hups. Sori... tota-aaa, teidän pitäis tulla tonne oleskeluhuoneeseen", Ilse puhuu ja kääntyy sitten. Vaihdamme Mattheon kanssa keskenämme huvittuneen katseen ja nousen ylös.

"Ei mennä vielä..." Mattheo rukoilee minua, mutta olen jo ovella.

 

Astu sisään oleskeluhuoneeseen ja ehdin nähdä vain Melodyn, jonka silmille on on kiedottu musta liina. Äkkiä joku kiepsauttaa sellaisen minunkin päälleni ja kuiskaa korvaani:

"Nyt lähdetään bilettää!" Naurahdan hieman, sillä tunnistan äänen Ilseksi. Hän kuljettaa minut ulos oleskeluhuoneesta, ulos linnasta, aina järvelle päin. Laskeudumme alas ja Ilse riisuu kankaan silmiltäni...

 

Järven ranta on muuttunut lavaksi, ruokapöydäksi ja jonkinlaiseksi tanssilattiaksi, sillä lavan edessä on puhtaaksi raivattu kohta. Vilkaisen lavelle päin ja huomaan Nicon seisovan mikrofonin takana, poika vinkkaa minulle silmää ja alkaa puhua:

"Tervetuloa tämän vuoden päätösjuhliin. Meillä on tänään muutakin syy juhlia. Ensinnäkin julistan hieman myöhemmin uuden teatterikerhon johtajan ja toiseksi Melody on täysin parantunut, joten now it's party time!!"

 

Nauran muiden mukana ja vilkaisen Mattheo hieman jännittyneenä. Kenetköhän Nico on valinnut... Melody kävelee luokseni ja tokaisee nopeasti minulle:

"Kiitos, you bitch." Kohotan hieman kulmiani, mutta kun huomaan Melodyn olevan nauravan, kysyn:

"Mistä sä kiittelet? Mähän miltein..." lauseen loppu hiipuu kuulumattomiin.

"Tapoit mut", Melody auttaa ja vastaa "Sä opetit mua." Mietin ensin tarkoittaako hän piirtämistä vai kenties koko elämää... Nyökkään Melodylle.

 

Seison noutopöydän ääressä ja nappaan käteeni pari cokctailtikkua, kun kuulen Ilsen puhuvan.

"Kaikki on varmaankin saanut jotain syödäkseen, joten mä esitän nyt oma kirjoittaman kappaleeni Under the Fireworks"

 

Joku rohkelikkolainen alkaa soittaa pianoa ja katson Ilseä, joka sulkee silmänsä ja keinuu hiljaa alkusoiton tahdissa. Valo välkehtii tytön hiuksissa, kun hän aloittaa pehmeällä äänellään:

"Our love was born under a fireworks,

the fireworks.

And then you've kissed me,

kissend me.

And now I know, this is love,

our love, with roses.

Our love with roses.

 

(Suomennos: Rakkautemme on syntynyt ilotulitusten alla,

iltotulitusten alla.

Ja sitten sinä suutelit minua,

suutelit minua.

Nyt minä tiedän, tämä on rakkautta.

Meidän rakkautemme ruusujen kanssa.

Meidän rakkautemme ruusujen kanssa)

 

Sulin vahaksi käsiisi,

taivun allasi ja vastasin suudelmiin.

Haistoin ruusujen tuoksun

ja sinut.

Sillä me katsoimme kahdestaan tähtiä

parvekkeelta, ruusujen keskeltä.

 

Oli vain sinä ja minä, You and I.

And our love.

(Sinä ja minä. Ja rakkautemme)

Our love was born under a fireworks,

under the fireworks.

 

Kiedoin kätesi kaulaasi

ja sinua suutelin.

Vailla ajatuisia olin,

kun sun rakkauteesi hukuin.

But, I'm happy when I die.

'Caus I know you love me under the Fireworks for ever.

(Mutta, olen iloinen, kun kuolen.

Koska tiedän, että sinä rakastat minua ilotulitusten alla ikuisesti)"

 

Ensimmäisen säkeistön jälkeen vedän Matthon tanssimaan. Under the Fireworks... lause pyörii päässäni uudelleen ja uudelleen, kun tanssin pojan kanssa hiekalla alkukesän lämmittäessä selkääni. Onneksi minulle oli tänään päälläni uusi kesämekkoni, jonka helma pyörii ihanasti, kun tanssin. Ilsen kappaleen loputtua, hän saa raikuvat aploodit ja kappale pyydettiin esittämään uudelleen. Ennen kuin Ilse suostui pyyntöön, Nico harppoi lavalle.

"Olin jo miltein unohtaa... Teatterikerhon uusi johtaja on Lisa Winther!" Katson poikaa hämmästyneenä ja samalla mielissäni. Nico huomaa katseeni ja nyökkää minulle.

 

Äkkiä taivaanrannan halkaisee ilotulitus. Katson sitä ihaillen, kun Ilse laulaa kappaleensa uudelleen. Kiedon käteni Mattheon kaulaan ja suutelen häntä.

"Our love was born under a fireworks", kuiskaan pojan korvaan.

"Under the fireworks", Mattheo vastaa ja tarttuu kädestä ja johdattaa minut pois rannalta kohti metsän reunaa.

 

Mattheolla on kädessään luonnoslehtiönsä ja minä istun puun juurelle. Sillä samalla, jonka luona tapasimme, jonka luona rakastuimme. Mattheon kasvoille ilmestyy tuo "söpö ryppy." Hymyilen ja tunnen oloni onnelliseksi.

Viimeinen ilotulitus välähtää takanani ja minä suljen silmäni ja kuiskaan hiljaa:

" I know you love me under the fireworks for ever." Mattheo katsoo minua ja vastaa:

"For ever."