"Miten sä osaat piirtää noin hyvin?" Melody kysyy. Kohotan katseeni piirrustulehtiöstäni. Katson piirtämääni silmää ja vastaan:

"Mä oon vaan harjotellu."

"Voisitko sä opettaa mua?"

"Vaikka. Mitä sä haluisit piirtää?" kysyn Melodyltä, joka kohottautuu istumaan sängyssään. Melody miettii hetken ja vastaa sitten:

"Ruusun ja ankkurin." Katson häntä ja kohotan hieman kulmiani.

"Okei..." Näytän kuinka minä piirtäisin ruusun ja ankkurin. Melody katsoo tarkkaavaisena. Ojennan hänelle piirroslehtiöni.

 

"Eikö täällä olekkin vähän kuuma?" Melody kysyy, jonkun ajan kuluttua. Vastaan myöntävästi. Melody kiskoo päällypaitansa pois ja paljastaa samalla kokonaan solisluunsa alla olevan tatuoinnin. Jään tuijottamaan ruusua ja ankkuria. Melody ilmeisesti huomaa katseeni, koska hän vastaa:

"Mattheolla on samanlainen, selässään."

"Onko?" kysyn. Melody katsoo minua kummastuneena.

"Ettekö te muka seukkaa ja...?" hän kysyy. Lievä puna nousee poskilleni ja vastaan:

"Ei."

"Vai niin, neiti Siveellinen." Katson Melodyä, mutta kun huomaa pilkkeen hänen silmäkulmassaan nauran. Melody nauraa kanssani. Hän on mukava ihminen, kunhan Melodyyn tutustuu hieman. Syyllisyyden tunne valtaa minut. Tältä ihmiseltä minä olen riistänyt kävelykyvyn ja poikaystävän. Katson Melodyä, joka nauraa ja selailee piirroslehtiötäni. Tämän ei pitäisi olla näin, ajattelen.

"Hei, tota mun pitäisi lähteä, koska toi teatterikerho", sanon. Melody nyökkää.

 

Saavun teatterikerhoon hyvissä ajoin. Paikalla ei ole, kuin Nico kerhon johtaja. Tervehdin häntä.

"Moi Lisa", Nico sanoo. Kuulen askeleita takanani. Käännyn ympäri ja nyökkään Valancylle. Vilkaisen Nicoa joka hymyilee Valancylle. Poikaraukka, hän taitaa olla ihastunut hieman Valancyyn.

"Hei, tota Nico. Tulisitko nyt katsomaan näitä lavaste-luonnoksia?" kysyn Nicolta. Hän nyökkää. Me jätämme Valancyn, joka näyttää syventyvän käsikirjoitukseen yhdessä jonkun vasta saliin tulleen neljäsluokkalaisen kanssa.

 

Saavumme näyttämön taakse. Aloitan keskustelun varovasti.

"Nico, saanko mä kysyä jotain aika henkilökohtaista?"

"Saat", Nico vastaa.

"Öm... Ootko sä ihastunut Valancyyn?" kysyn. Nico nyökkää ja sanoo:

"Joo... Mä tiedän, että hän varattu ja on sitä paitsi mua kas vuotta nuorempi." Huokaan ja puristan Nicoa rohkaisevasti olkapäästä.

"Niin, ne lavasteet", Nico huomauttaa. Naurahdan hieman ja alan esitellä luonnoksia lavasteista, joita kehittelin Mattheon kanssa viime kerralla.

 

Loppu ilta sujuu hyvin. Saamme nähdä käsikirjoituksen ja luemme sitä ääneen. Minä toimin kuiskaajana ja lavastajana tänä vuonna.